Henna-Arskan portfolio

Oli aika, jolloin joukko belgialaisia ihmisiä saapui Yhteisöt ja yhteisötyö -opintojaksollemme vieraaksi. Lehtorimme patistelivat meitä olemaan kyseisen viikon ajan ystävällisiä, sosiaalisia ja helposti lähestyttäviä suomalaisia. Heidän onnekseen minä, Aino ja Laura päädyimme Belgia-ihmisten oppaiksi maanantai-iltapäivään (kyseinen päivä oli heidän toinen läsnäolonsa päivä Joensuun maisemissa). Olimme aikamoinen aurinkoisuuden tehotiimi, sillä päätimme jo alun alkaen ottaa Ponileikin osaksi ohjelmaamme!

Maanantai-iltapäivä oli siis Belgialaiset-ovat-vierailijoitamme-viikon vastuualueemme ja tarkoituksenamme oli järjestää Niittylahden opiston kauniisiin maisemiin iltapäivä, joka tutustuttaisi ryhmäläisiä toisiinsa ja mahdollisesti jopa aiheuttaisi pientä yhteisöllisyyden tunnetta mahdollisimman monessa henkilössä.

Tälläkin kertaa nostan raportista vain olennaisimmat osat, joiden koen sopivan parhaiten tähän välilehteen. Lukekaa siis ajatuksella, voitte jopa oppiakin jotain.

Belgia Monday afternoon

Toisiin tutustuttaminen oli hyvä aloittaa jo alkuviikosta ja meidän ohjelmanumeromme oli jo maanantai-iltapäivänä. Täten määrittelimme jo heti suunnitteluvaiheessa tavoitteiksi yhteisön jäsenien vastaanottamisen ja toisiinsa tutustuttamisen leikkien, pelien, keskustelun ja pohdintojen kautta. Tarkoituksena oli osallistaa kaikki mukaan toimintoihin, jotta jokainen saisi nopeasti luotua uusia sosiaalisia kontakteja uusiin ihmisiin. Tällä siis pyrittiin murtamaan jäätä osallistujien välillä ja vapauttaa tunnelma sekä tutustuttaa ihmisiä toisiinsa. Ideana oli samalla harjoittaa ohjaajien ja osallistujien kielitaitoa sekä luoda asennetta englannin kielen vuorokautiseen käyttämiseen aktiviteettien kautta ja näin myös synnyttää keskustelua. Halusimme saada kulttuurit kohtaamaan toisensa ystävällismielisissä merkeissä ja lisätä yhteistyötä erilaisten ryhmien kesken.

Kaikki pelit, leikit ja muut aktiviteetit suoritettiin englanniksi ohjeistuksiltaan ja puruiltaan. Aktiivisilla, osallistavilla ja innostavilla leikeillä halusimme murtaa jäätä osapuolien välillä ja saada heidät aktiivisesti mukaan toimintaan koko viikon ajaksi. Huomasimmekin, että ystävystyminen osapuolien välillä alkoi hyvin nopeasti hauskuuden lomassa. Myös meidän kielitaitomme parani ja rohkeutemme käyttää vierasta kieltä myös ohjaustilanteissa lisääntyi. Otimme myös itse osaa keskusteluihin ja käsittelimme myös leikkien kautta maidemme kulttuurieroja ja henkilökohtaisia mielipiteitä. Huomasimme, että meillä on paljon yhdistäviä tekijöitä, jotka eivät olekaan välttämättä kiinni vain kulttuurista, vaan ennemminkin opiskelemastamme alasta ja muista kiinnostuksen kohteista. Samoin huomasimme, että tällainen yhteisö, jossa yksilöillä on yhteisiä tavoitteita ja päämääriä alkaa toimia yhteisönä paljon nopeammin ja paremmin kuin yhteisö, jossa jäsenet ovat täysin erilaisia ja eri ideologian omaavia. (Avauksia yhteisöllisyyteen, Paunonen, 29-31) Ryhmien sekoittaminen onnistui myös yllättävän hyvin ja kaikki opiskelijat olivat avoimia uusille, vieraille ihmisille ja aloittivat yhteistyön viipymättä.

Kun aloitimme aktiviteetin, ilmassa oli tiettyä jännitystä. Lukuunottamatta majoittajia ja majoittuvia, jotka olivat hieman tutustuneet toisiinsa, ryhmä oli toisilleen vierasta. Siksi yksi tärkeimmistä tehtävistämme oli pyrkiä luomaan rennompaa ilmapiiriä, mikä mahdollistaisi avoimen kanssakäymisen ja keskustelun. Ilman jännityksen purkaantumista viikko ei olisi välttämättä päässyt kunnolla käyntiin ja aktiviteetit olisivat voineet jäädä vajaiksi, jos ei olisi päästy niissä parhaaseen tulokseen.

Ohjelmarunko

Loimme ohjelmarungon (Liite1) ensin keskenämme ja laitoimme sen lopulliseen muotoonsa yhdessä lehtoreiden kanssa, jotka olivat lisäksemme ohjaajien rooleissa maanantai-iltapäivän aikana. Ohjelmarunko tuli käyttöön päivän ajaksi meille ohjaajille, ja meillä oli henkilökohtaiset kappaleet käytössämme, ohjelmarunkoa ei tällaisena jaettu ryhmälle.

Nimi ja liike -aktiviteetissä ryhmä muodostaa ringin ja jokainen ringissä olija vuorollaan ottaa yhden askeleen eteenpäin ja tekee jonkin liikkeen ja sanoo samaan aikaan oman nimensä. Kun yksi liike ja nimi on tehty ja sanottu, muut ringissä olijat ottavat myös yhden askeleen eteenpäin ja toistavat äskeisen nimen ja liikkeen. Aktiviteetin tarkoituksena oli helpottaa yhteisön jäsenten nimien muistamista liitämällä tietty nimi tiettyyn liikkeeseen. Samalla tarkoituksena oli hieman murtaa jäätä ihmisten välillä hullunkurisilla liikkeillä.

Ponileikki toimi meillä niin sanottuna pääjäänmurtoleikkinä ja pidimme sen Nimi ja liike -leikin jälkeen. Alun perin leikki päätettiin ottaa mukaan ohjelmaamme hieman vitsillä osan luokkalaistemme sitä naureskellen ehdotettua. Kuitenkin ohjelmaa miettiessämme otimme Ponileikin jäänmurtoleikiksi, koska se tuntui sopivan rennolta ja hauskalta belgialaisten innostuvuuden testaamiseen. Oli myös tiedossa, että omat luokkalaisemme tiesivät leikin ja sen säännöt, joten omasta englannin kielen taidosta ei tarvinnut hermoilla paljoa etukäteen. Tästä huolimatta säännöstelittiin aikalailla yksinkertaistaen ja yksi meistä ohjaajista toimi esimerkkinä leikin vetäjän kanssa, Ohjattava ryhmä huomioitiin kokonaisuudessaan myös sillä, että Ponileikin englanninkieliset laulun sanat olivat näkyvillä luokan seinällä Powerpointilla, joka antoi ulkonäöltään lisää innostavuutta itse leikkiin. Leikinohjaaja pyrki myös innostavaan ja kannustavaan rooliin ja jälkeenpäin saatujen kommenttien perusteella hän onnistui tavoitteessaan

Speed date –aktiviteetissa muodostettiin parit, joissa toinen osapuoli oli belgialainen ja toinen suomalainen. Suomalaisia oli enemmän kuin belgialaisia, jolloin muodostui myös pelkästään suomalaisia pareja. Aktiviteetissa tutustuttiin toiseen osapuoleen kysymällä hänen nimeään, ikäänsä, asioita joista pitää ja tämän toisen unelmatyöstä englanniksi. Lopuksi pari saisi kertoa kyseiset asiat toisesta muille ääneen. Myös lehtorit osallistuivat aktiviteettiin. Aluksi tarkoituksena oli heti purkaa tämä aktiviteetti, mutta leikinvetäjän luullessa ajan käyvän vähiin. Tästä syystä leikki tuntui loppuvan kuin seinään. Heli-lehtori käytti lopussa olevaa aikaa hyväkseen ja päätti pitää aktiviteetin purun ennen lehtoreiden omaa osuutta niin, että kaikki istuivat ringissä ja jokainen pari vuorollaan tuli huoneen eteen seisomaan ja kertoivat toisistaan. Myös me ohjelman pitäjät kerroimme itsestämme samat asiat kuin muut toisistaan. Speed date -aktiviteetin purkuvaiheessa huomasi, kuinka ihmiset olivat iltapäivän aikana alkaneet rentoutua. Rentoutumisen huomasi muun muassa siitä, että monet pystyivät myöntämään kaikkien edessä, jos olivat unohtaneet tietoja paristaan. Moni osasi myös nauraa itselleen ja muistilleen muiden kanssa. Tämä oli huomattavaa muutosta iltapäiväohjelman alkuun, jolloin ihmiset olivat vielä aika jännittyneitä ja toisilleen tuntemattomia.

Kerroimme myös hieman yleisiä asioita, jonka jälkeen lehtorit puhuivat viikosta ja sen tapahtumista. Lisäksi yksi belgialainen opiskelija ja yksi suomalainen opiskelija kertoivat koulustaan ja muista viikkoon liittyvistä asioista.

Kampuskierros sovittiin pidettäväksi siten, että suomalaiset opiskelijat näyttivät paikkoja belgialaisille opiskelijoille. Näytettäviä paikkoja olivat kampuksen tärkeät paikat: ruokala, vessat, liikuntasali, ranta, lehtoreiden huoneet ja kirjasto. Tupakkapaikan näyttöön ei koettu tarvetta koska kukaan ei tupakoinut. Huomasimme jälkikäteen, että unohdimme kieltää opiston jäälle menemisen. Myöhemmin kävi ilmi muun muassa valokuvista, että osa belgialaisista ja osa suomalaisista olivat käyneet jäällä kävelemässä. Tosin tämän raportin väliesittelyssä kävi ilmi, että olimme maininneet jään välttämisestä, mutta asiaa olisi voinut painottaa paljon enemmän. Kyseessä on kuitenkin ollut monien ihmisten turvallisuus ja etenkin belgialaisille olisi voinut olla kova pala tipahtaa ensimmäisenä päivänä jäihin. Jos näin olisi käynyt, tapahtuma olisi varmasti vähentänyt belgialaisten tuntemaa luottamusta meihin suomalaisiin. Olisimme varmasti ajautuneet myös vastuukysymysten äärelle: me ohjaajina olisimme olleet vastuussa tapahtuneesta, mutta meitä enemmän vastuuta tapahtuneesta olisivat kantaneet lehtorimme. Näistä syistä saamme kiittää onneamme siitä, että opiston jää kesti ja kaikki jäällä olijat selvisivät ehjinä rantaan.

Pelin tarkoituksena on saada aikaan pohdintaa ja keskustelua kurssiin liittyvistä asioista sekä tutustuttaa ihmisiä toisiinsa leikissä esitettyjen väitteiden pohjalta. Peli alkaa siten, että leikkijät menevät riviin huoneen seinustalle. Pelin vetäjä kertoo leikkijöille erilaisia väittämiä, ja aina kun leikkijä kokee olevansa samaa mieltä väittämän kanssa, hän ottaa askelen eteenpäin. Tavoitteena ei ole päästä mahdollisimman pitkälle vaan huomata, kuinka erilaisia ihmisiä ryhmässä on, mistä syistä he ovat saapuneet opintojaksolle ja tutustua toisiin faktaväittämien kautta. Belgialaisia opiskelijoita oli hieman vähemmän kuin Suomalaisia opiskelijoita, mutta tämä ei toiminnan kulkua haitannut. Kaikki pitivät hauskaa, mutta ottivat kuitenkin tehtävän vakavasti. Uskon että kaikki opiskelijat ja lehtorit saivat myös tästä leikistä hyvän avauksen viikolle. Tehtävän lopuksi vetäjä myös pyrki saamaan huomiota siihen, kuinka monia mielipiteitä ryhmästä löytyy, mutta silti olemme kaikki toimineet yhdessä.

Päivän päätteeksi teimme vielä pienimuotoiset ryhmätyön lehtoreiden johdolla, kasasimme kokoon muun muassa sääntöjä ja toiveita viikolle. Lopuksi Kari kyseli mielipiteitä päivän oloista ja tunnelmista. Yhteistyö lehtoreiden kanssa sujui ilman suuria ongelmia, mutta joitakin epäselvyyksiä oli. Esimerkiksi joidenkin aktiviteettien puruista emme keskustelleet tarpeeksi, samoin jotkin aikataulu-ongelmat jäivät hieman avoimeksi, mikä aiheutti ylimääräistä vaivaa maanantai-iltapäivänä.

Alkuperäinen varasuunnitelma lisäleikiksi oli ongelmanratkaisu: mehupilleistä torni, mutta meillä ei ollut tarpeeksi tarvikkeita eikä aikaa varattu, joten ryhmän innostuttua Ponileikistä päätimme pitää sen toisen kerran, jos aikaa jäisi. Kuitenkin meidän piti vielä ottaa huomioon se, että ennen ilta-ohjelmaa belgialaisilla oli tarve syödä majoittujien luona ruokaa ja levätä, koska he olivat saapuneet Joensuuhun edellisenä yönä.

Ensimmäisen suunnitelman teimme jo hyvissä ajoin ja siihen olimme listanneet paljon erilaisia aktiviteetteja. Emme kuitenkaan tienneet, miten maanantai-iltapäivä tulisi koostumaan, koska muun muassa lehtoreiden rooli ja aikataulu oli vielä iltapäivälle avoin. Laitettuamme suunnitelman HumakPro:n Connecting Leuven and Joensuu –foorumille saimme Heliltä ja Karilta positiivisen palautteen sekä pyynnön siitä, että hieman rajaisimme ohjelmaa. Tämän jälkeen lopullinen suunnitelma valmistui kokoontuessamme toisen kerran. Tapasimme vielä Helin ja Karin Teatteri Sataman Laituri-kahviossa ja kävimme läpi maanantai-iltapäivän ohjelmarungon. Tällöin saimme selkeyttä lehtoreiden ja meidän rooleihin sekä aikatauluun.

Kehittäminen

Palautteen keräämisen olisi ehkä voinut hoitaa hieman eri tavalla. Esimerkiksi sanallinen palaute aktiviteeteista ja ihmisten tuntemuksista sekä siitä, kuinka ohjaaminen sujui itse kullakin, olisi antanut meille hyvää osviittaa siitä, mitä muistaa ensi kerralla ja mitä kehitettävää tai hyvää kussakin ohjaajassa on.

Jäälle menemisen kieltäminen olisi ollut tärkeimpiä asioita muistaa, mutta emme muistaneet sitä kaikessa kiireessä. Facebook-ryhmästä löytyy kuvia siitä, kuinka osa belgialaisista ja suomalaisista seikkailevat Niittylahden opiston jäällä, mutta onneksi kukaan ei pudonnut jäihin. Silti vastaisuudessa olisi hyvä muistaa tällainen tärkeä asia ja meidän tulee ohjaajana ottaa tästä opiksi. Kun jokin tällainen tärkeä asia unohdetaan, ryhmälle voi käydä huonosti. Meidän olisi pitänyt painottaa asian tärkeyttä enemmän. Jälkikäteen mieleemme tuli, että joku meistä olisi voinut lähteä vaikkapa valvomaan kierroksen kulkua rantaan ja siten estää ihmisten pääsyn jäälle. Vaikka tilanteesta selvittiin ilman vahinkoja, riskit olivat todella suuret.

Kahvitauon olisi voinut pitää lyhyempänä, mutta olimme sopineet lehtoreiden kanssa sen pituudesta jo etukäteen. Aloitimme seuraavan osion hieman aikaisemmin lehtoreiden sitä pyydettyä. Ehkä olisimme voineet enemmän tarkkailla ympäristöämme ja muita opiskelijoita, ja toimia enemmän oman pään mukaan ja lopettaa tauon vieläkin aiemmin.

Itsenäistä pohdintaa

Mielestäni ryhmämme toimi hyvin yhdessä. Huomattavin ongelma ryhmän ongelmassa oli yhteisen ajan järjestäminen maanantai-iltapäivän suunnitteluihin ja raportin kirjoittamista varten. Minusta kuitenkin tuntuu, että toimimme tehokkaasti niinä kertoina, kun kokoonnuimme ja kommunikointimmekin sujui hyvin: kuuntelimme toinen toisiamme ja uskalsimme jokainen niin haastaa kuin antaa tilaa toistemme mielipiteille.

Itselläni on kokemusta kansainvälisyydestä jo jonkun verran. Olen ollut aiempien opiskeluideni aikana muun muassa Etiopiassa ja Virossa tutustumassa kyseisten maiden kulttuureihin sekä toimintatapoihin ja päässyt ohjaamaan erilaisia ryhmiä näissä maissa. Olen myös ohjannut toimintaa maahanmuuttajille ja pakolaisille ja ystäväpiiristäni löytyy ihmisiä eri maista. Koen silti kuluneen Belgia-viikon ja meidän ryhmämme pitämän maanantai-iltapäivän opettaneen itselleni paljon uutta. Ennakko-odotuksiahan minulla ei olevinaan ollut, mutta esimerkiksi belgialaisten ja suomalaisten samankaltaisuus keskusteluissa, mielipiteissä ja huumorissa yllätti. Pohdinkin osan yhteisömme jäsenien kanssa, että kyseiset piirteet eivät välttämättä ole maa-sidonnaisia, vaan ehkä enemmänkin ammatinvalintaan liittyviä. Englannin kielen käyttö hermostutti jo ennen Belgia-viikon alkua, mutta hermostuminen unohtui aika pian englanninkielisten ohjaustilanteiden ja keskustelujen myötä.

Itsestäni opin, että ohjaustyylini on muuttunut rennommaksi. Minulla on joskus ollut aika “militaristinen” tyyli ohjaamisessa, eli kaiken on pitänyt olla selkeää ja suoraviivaista. Nyt, esimerkiksi Ponileikkiä ohjatessa, minulla oli huomattavasti rennompi ja heittäytyväisempi ote ohjaamiseen. Laurasta ja Ainosta huomasin, että meidän kolmen yhteistyö on ihmeen hyvin yhteenmenevää. En ole toiminut tällä kokoonpanolla aiemmin montaakaan kertaa, mutta heidän kanssaan suunnitellessani ohjaustamme huomasin, että he osaavat keskittyä tehtävän tekoon. Joskus on ryhmätehtäviä tehdessä tullut huomattua, että itse ryhmätyö on jäänyt toissijaiseksi aiheeksi muiden keskustelujen myötä. Ainon ja Lauran kanssa työskennellessä sai itse aiheesta keskusteluja ja ilmaisimme jokainen hyvin mielipiteitämme ja mietteitämme etenkin ohjelman suunnittelussa.