Henna-Arskan portfolio

Valitsin tämän välilehden ensimmäiseksi näytöksi osan raportista koskien ensimmäisestä harjoitteluani, jonka suoritin Kohtaamo-hankkeessa Joensuussa. Kyseinen harjoittelu oli yhteisöpedagogi-opintojeni ensimmäinen suora yhteys kehittämiseen. Harjoittelussa pääsin tekemään paljon kaikkea itselle uusia ja tulevaisuuteni kannalta tärkeitä asioita: kävin Digitarina-koulutuksen, osallistuin Rasismin vastainen radio -projektiin tekemällä kaksi haastattelua projektia varten, kehitin Ponunet-sivustoa ja tein radiomainokset Ponunetin kehittämiseen ja NoHits!-rappiskabaan. Pääsin myös tutustumaan moniin Joensuun alueen työntekijöihin niin nuorisotyössä kuin monikulttuurisellakin puolella. Harjoittelussa oli myös oppimistehtäviä, kuten kokousmuistion ja lehdistötiedotteen teko.

Tärkeimmäksi harjoittelutehtäväkseni koin Ponunet-sivuston kehittämisen ja rajaan sen näytökseni. Ponunet oli Joensuun alueen nuorten oma Internet-sivusto, jossa oli tietoa muun muassa nuorisotoiminnasta. Sivusto tunnetaan nykyisin nimellä ”Nuorten Joensuu”. Ponunet oli miulle tuttu jo ammattikouluajoilta ja avatessani sivun harjoittelussa oli kuin olisin palannut takaisin ammattikoululaiseksi. Mikään ei näyttänyt muuttuneen sitten vuoden 2009. Kehittämisen kohteita siis löytyi.

Harjoitteluohjaajani pyynnöstä rupesin hankkimaan tietoja kohderyhmiltä eli nuorilta ja nuorisotyöntekijöiltä. Tein kyselylomakkeet näille kahdelle ryhmälle kartuttaakseni heidän mielenkiintoaan ja ideoitaan sivuston uudistamista varten. Kyselylomakkeita varten tein radiomainoksen, jota esitettiin Ojfm:n kanavalla. Ponunetin kehittämistä mainostettiin myös Karjalan Heilissä (pieni asia ihmiskunnalle, suuri asia miulle). Höykkyytin harjoitteluitaan nuorisotaloilla suorittavia luokkalaisiani mainostamaan kyselyitä nuokkareiden työntekijöille ja nuorille. Ideoin myös sivustolle Elämä-välilehden pohjaa ja näköjään se on toteutunutkin (käykää vaikka itse katsomassa, muhahaa: http://www.nuortenjoensuu.fi/fi/el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4/?PHPSESSID=00d3d4bb016e03076345b0ab5d86af59#.VjuuW9LhBdg)

Koin koko harjoittelun, mutta ennen kaikkea tuon Ponunetin kehittämisen todella tärkeänä itselleni. Toimin julkisen sektorin hankkeessa ja sain tehtäviä, joilla tuntui olevan suurempi hyöty niin harjoittelupaikalle kuin itsellenikin. Sain paljon vastuuta, pääsin tutustumaan hanke-puolen toimintaan ja pääsin kouluttamaan itseäni Digitarinan-tekoon (josta oli suurta hyötyä kieliopinnoissa...). Ponunetin kehittämisessä pääsin pohtimaan nuorten näkökulmia ja tarpeita: mitä sivuston teossa ja sisällössä tulisi ottaa huomioon, jotta 1) nuoret jaksaisivat käyttää sitä ja kokisivat sen hyödyllisenä itselleen 2) nuorisotyöntekijät jaksaisivat kiinnostua ja päivittää sivustoa omalta osaltaan 3) Joensuun kaupunki ja Nuorisotoimi sitoutuisivat sivuston ylläpitämiseen. Kaikkiin näihin vaikuttaa nuorten näkökulmat ja niiden huomioiminen: on tärkeää, että nuorilla on tiedotuskanava, josta löytää heille suunnatut palvelut, tiedot ja tapahtumat. Sivusto toimii omanlaisenaan syrjäytymisen ehkäisijänä.

2 Harjoittelupaikan organisaation kuvaus

Kohtaamo - nuorten virtuaalisen ja fyysisen kohtaamisen uudet ympäristöt on hanke, jonka toteuttajina toimivat Joensuun kaupungin nuorisotoimi ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä ammattiopisto Niittylahti. Hankkeesta on vastuussa nuorisotoimenjohtaja Jouni Erola. Kohtaamo-hanke kattaa Joensuun seutukunnat (Liperi, Joensuu, Kontiolahti). Hanke on aloittanut toimintansa vuoden 2012 maaliskuussa ja jos rahoitus ei jatku, toiminta loppuu vuoden 2013 lopussa. Hanke tekee yhteistyötä muun muassa Radio Oi fm:n kanssa ja työllistää tällä hetkellä kaksi ihmistä: harjoitteluohjaajani Hanna-Kaisa Lähteen, joka toimii hankkeen projektipäällikkönä, sekä Sonja Issulan, hankkeen projektisuunnittelijan. Hanna-Kaisa on ammattinimikkeeltään kulttuurituottaja (AMK) ja Sonja kasvatustieteen kandidaatti. Eri tahot ovat palkanneet heidät hankkeeseen: Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä palkkasi Sonjan ja Joensuun kaupunki Hanna-Kaisan.

Hankkeen tarkoituksena on osallistaa Joensuun seudulla asuvia ja seudun nuorisopalveluita käyttäviä nuoria mediankäyttäjiä sekä pyrkiä tavoittamaan nuorisotyötä heikommin hyödyntäviä nuoria. Kohtaamo-hankkeen tavoitteena on löytää uusia mediakasvatusmenetelmiä sekä yhdistää niitä muun muassa nuorisotalotyöhön. Hankkeessa suunnitellaan ja testataan erilaisia menetelmiä ja toimintamalleja käytettäväksi nuorten, nuorisoalan ammattilaisten ja erilaisten erityisryhmien kanssa.

Harjoitteluni aikana Kohtaamo-hanke toimi osoitteessa Suvantokatu 1, 80100 Joensuu ja samassa rakennuksessa oli monia muitakin toimijoita, kuten esimerkiksi Joensuun seudun monikultuurisuusyhdistys ja Radio Oi fm. Hanna-Kaisalla ja Sonjalla on yhteinen työhuone ja Kohtaamo-hankkeen harjoittelijat saivat myös oman huoneen. Hanke vastaanottaa harjoittelijoita mielellään, koska sillä on tarjota monen alan osaajalle hommia. Nykyisin Kohtaamo-hanke toimii Joensuun keskustan uuden nuorisotalon kanssa saman katon alla eli osoitteessa Torikatu 17, 80100 Joensuu.

2.1 Miksi Kohtaamo-hanke?

Mietin pitkään harjoittelupaikkavalintaani, sillä halusin päästä paikkaan, joka tarjoaisi tarpeeksi haastetta, antaisi mahdollisuuden oppia uusia kasvatusmenetelmiä ja kasvattaisi ammatillisesti. Tärkeää olisi myös tutustua itselle uuteen työympäristöön sekä pohtia tätä kautta omia työelämävalmiuksia valitsemani paikan työkentällä. Halusin myös paikan, jossa harjoittelunohjaaja osaisi ohjata ja tekemistä riittäisi. Täytyihän opintojaksojen tavoitteidenkin täyttyä, joten nekin hieman rajasivat paikkavalintoja:

Elämänkulku, kasvatus ja kulttuuri (5 op)

Viestinnän ja markkinoinnin perusteet (5 op)

Tavoitteet:

- Osata tarkastella kasvatusta osana yksilöiden elämänkulkua ja kehitystä

- Kulttuurin ja yhteisöjen merkityksen ymmärtämistä yksilöiden kasvussa ja identiteetin muotoutumisessa elämänkulun eri vaiheissa

- Oman kasvatustoiminnan perustan tiedostaminen

- Oppia tuntemaan yhteisöviestinnän ja markkinoinnin perusperiaatteita ja käytäntöjä

- Oppia viestinnän perustaitoja ja erilaisten tiedotusvälineiden hyödyntämistä

- Tiedottamisen ja markkinoinnin merkityksen ymmärtäminen kansalaistoiminnassa, järjestö- ja nuorisotyössä

Ensimmäiseksi hain harjoitteluun Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, sillä halusin nähdä järjestömaailmaa heidän kauttaan. Järjestötyö nuorisotyön kannalta ei ole itselleni kovin tuttu muuten kuin parin vapaaehtoistyön jälkeen ja sen takia olin (ja olen yhä) kiinnostunut toimimaan järjestötyössä “ylemmällä tasolla”. Ottaessani yhteyttä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Joensuun yhdistyksen koulutus- ja harjoitteluvastaavaan sain kuitenkin kuulla, että heillä oli jo harjoittelijoita sen verran, etteivät pysty enää ottamaan enempää. Tästä lannistumatta oli parempi istua hetkeksi aloilleen ja miettiä seuraavaa harjoittelupaikkavaihtoehtoa.

Aiempi opiskelukaverini oli ollut aiemmin Kohtaamo-hankkeellla harjoittelijana ja häneltä sain viime vuonna kuulla, ettei häneltä ainakaan tekemistä Kohtaamolla puuttunut. Hän oli päässyt yhteen Kohtaamon isoista projekteista, eli Minecraft Edu:n kehittämiseen ja oppinut paljon uutta itsestään ja hankemaailmasta. Kyseltyäni kyseiseltä opiskelukaveriltani Kohtaamo-hankkeesta uudelleen ja tutkailtuani Kohtaamon blogisivua aloin miettiä, että hanke voisi olla sopiva harjoittelupaikka minulle. Se tarjoaisi uutta niin verkkonuorisotyön kuin hanketyönkin puitteissa.

Päädyin laittaamaan Hanna-Kaisa Lähteelle sähköpostia harjoittelusta ja hän ilmoitti hankkeella olevan tilaa minulle. Hän tarjosi minulle kahta projektia, No Hits!-räppiskabaa ja Ponunet-nuorisotiedotuskanavan kehittämistä, ja kyseli, että kumpi kiinnostaisi enemmän. Siinä vaiheessa tuli olo, että tekemistä olisi eikä tylsyys pääsisi yllättämään. Hankkeella oli jo kaksi harjoittelijaa ennestään saapuessani harjoitteluun. Toinen heistä, Henna H., oli ammattistarttiopiskelija ja teki harjoittelua vain maanantaisin ja toinen, Henna K., oli lähiaikoina valmistuva adiovisuaaliopiskelija.

3 Omat työtehtävät

3.1 Ponunet-nuorisotiedotuskanava

Niinhän siinä sitten kävi, että päädyin Ponunetin kehittämisen pariin. Työnkuvani oli tutustua sanaan nuorisotiedotuskanava, etsiä Ponunetissä olevia kehittämiskohteita, miettiä kehitysideoita, osallistaa nuoria ja nuorisoalan ammattilaisia heille tehdyillä kyselyillä, tehdä radiomainos ja opetella tämän kaiken kautta itselle uutta osa-aluetta eli nuorisotiedotusta. Puhe on siis ponunet.fi-sivustosta, joka toimii pohjoiskarjalaisten nuorten tiedotuskanavana. Tai siis, pitäisi toimia. Nuorisotiedotuskanavien ideana on muun muassa mahdollistaa nuorten tiedon kerääminen ajankohtaisista asioista sekä heidän vapaa-ajanviettomahdollisuuksistaan. Ponunet-sivustoa tutkaillessa tajusi jo heti, että kehittämistä löytyi niin tältä kuin monelta muultakin osa-alueelta.

Harjoittelun alussa oli hieman hämmentynyt olo, että mitä nyt haetaan ja mikä ihmeen tiedotuskanava. Harjoitteluohjaajani vinkkasi muista tiedotuskanavista, joita voisin hyödyntää esimerkiksi vertailemalla niiden ja Ponunetin toimivuutta keskenään. Tuumasta siis toimeen ja kohta löysin itseni tutkailemasta monien eri nuorisotiedotuskanavien Internet-sivuja. Etsin netistä ja kirjallisuudesta tietoa myös siitä, että mitä tarkoitetaan sanalla nuorisotiedotuskanava.

“Nuorisotiedotus on palvelumuoto, jolla annetaan nuorille nuorisotiedotuksen ja

neuvonnan keinoin ammattitaitoista apua, tukea ja tietoa erilaisissa nuorten elämään liittyvissä kysymyksissä.” (Timonen-Verma, Fedotoff 2003, 284).

Tiesin Ponunetin jotenkuten jo entuudestaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perusopintojeni alkuajalta, jolloin meille kerrottiin sivuston olemassaolosta. Muuten sivuston käyttäminen on jäänyt todella vähäiseksi ja ihmetys olikin suhteellisen suuri, kun avasin ponunet.fi-linkin ja sivusto näytti aivan samalta kuin vuonna 2009. Mainitessani entiselle opiskelukaverilleni, että pääsen tekemään Ponunetin kehittämistyötä, hän nauroi ja totesi, että tarvitsen rutkasti onnea ja hermoja moiseen hommaan. Hän kuvaili Ponunet-sivustoa kokonaisuudeltaan turhaksi ja huonoksi. Vasten omiakin odotuksia motivaatio Ponunetin kehittämistä kohtaan nousi tästä yllättävänkin paljon, koska sain tietää, että kehittäminen olisi tarpeen.

3.1.1 Löytyneet kehittämiskohteet

Ponunet-sivustoa tarkastellessani löysin sieltä paljon kehittämistä. Ulkoasu on tökerönlainen, epänuorekas ja epäselkä:

- Kuva: Ponunet, 15.2.2013

Sisällöltäänkin sivusto on sekava: tapahtumatiedotteista ei ota selvää, että mitkä ovat uusia ja mitkä vanhoja. Sivustolla on myös mahdollisuus ilmoittautua esimerkiksi jonkun bändin faniksi. Eräs Ponunetin blogi-osioon kirjoittanut kommentoi: “Mitä eroa on faneilla ja jäsenillä? Fanit pois!” (Tero Timonen 2013). Kolmannen harjoitteluviikkoni lopulla osallistuin Ponunet-palaveriin (Liite3: Kokousmuistio 14.2.2013) Henna Karvisen kanssa, joka oli jo aiemmin pohtinut Ponunetin ulkoasun kehittämiskohteita ja -ideoita toisen aiemman harjoittelijan kanssa. Kokoukseen osallistuivat myös Hanna-Kaisa sekä Jukka-Pekka Mattila, Joensuun kaupungin vapaa-aikasihteeri. Henna Karvinenkin oli sitä mieltä, että Ponunet on sekava ja kaipaa ehdottomasti lisää selkeyttä ja toimintojen yksinkertaistamista sekä enemmän kuvia. Nimeäkin olisi hyvä vaihtaa, sillä nykyinen nimi ei anna mitään osviittaa sivuston sisällöstä. Nimen olisi hyvä olla iskevä ja nuorekas sekä siitä olisi hyvä pystyä päättelemään sivun tarkoitus. Nimen lisäksi myös Ponunetin ulkoasu kaipaisi paljon nuorentamista, jotta se houkuttaisi itse kohderyhmää, eli nuoria. Henna saikin tehtäväkseen suunnitella Ponunetille uutta ulkoasupohjaa, jota voisi hyödyntää hänen harjoittelunsa loputtua.

Ponunetin ongelma löytyi myös Internetin ulkopuolelta, sillä nopeasti ilmeni, että nuorisotyöntekijät eivät olleet sitoutuneet sivuston ylläpitämiseen ja päivittämiseen. Alkujaan Ponunet-sivustoa oli kuulemma pidetty hyvänä asiana ja sen perustaminen oli saanut kannatusta ja rahoituksen. Mikä lie ollut siinä, ettei suurin osa itse nuorisotyöntekijöistä ollut innostunut osallistumaan Ponunetin päivittämiseen. Nuorisotyöntekijöiden pitäisi olla vahvassa roolissa sivuston toimivuuden kannalta, niin päivittämisen kuin nuorille tiedottamisenkin kautta. Syynä sitoutumattomuuteen on voinut olla ajankäyttö eli päivittämisen mahduttaminen työaikaan, polarisoituminen eli koska osa ei tee niin eivät muutkaan, liian vähäinen työntekijöiden innostaminen ja niin edelleen.

Mielestäni tulevan pohjoiskarjalaisten nuorten tiedotuskanavan päivittämiseen voisi yrittää sitouttaa enemmän nuorisotyöntekijöitä ja muita alan ammattilaisia. “Nuorisotyöntekijän ote työhön on jo luonnostaan tiedottava”, mainitaan kirjassa Näkökulmia nuorisotiedotus- ja neuvontatyöhön (Fedotoff, Timonen-Verma 2003, 97). Kirjan mukaan nuorisotyöntekijät ovat jo työnsäkin puolesta verkostoituneet niin, että he ovat kärryillä nuorille suunnatuista ja suunnitelluista asioista. He myös ovat tietoisia alueensa omien alueidensa kehityksestä ja palveluiden tarjonnasta. Jos asia todella on näin tai edes tuohon suuntaan, olisi hienoa jos Pohjois-Karjalassa työskentelevät nuorisotyöntekijät ja muut alan ammattilaiset olisivat kykeneviä päivittämään nuorisotiedotuskanavaan omia tietojaan ja tietämiään uutisia. Haasteeksi saattaisi tästä muodostua sivuston pitäminen selkänä, sillä jokaisella on oma tapansa puhua ja tiedottaa asioista. Olisi siis kätevää, jos nuorisotiedotuskanavalla olisi yksi tai useampi henkilö nimenomaan töissä päivittäjän roolissa. Pohjois-Karjalan alueen nuorisotyöntekijät ja muut alan ammattilaiset voisivat viestittää uutisoitavia asioita hänelle/heille, jolloin uutinen päivittyisi hänen/heidän kauttaan itse Internet-sivustolle. Nuorisotyöntekijöiden saattaisi olla tällä tavoin helpompi työskennellä asian parissa ilman, että tarvitsee pohtia omia valmiuksia Internet-sivun päivittämiseen kun työn saisi helpommin hoidettua sähköpostiviestillä sivuston päivittäjälle.

Hanna-Kaisa antoi minulle tehtäväksi lehdistötiedotteen tekemisen, sillä olihan se yksi harjoitteluni oppimistehtävistä. Hän opasti tiedotteen tekemisessä ja antoi selkeät ohjeet käyttäen esimerkkinä tekemäänsä No Hits!-räppikilpailun tiedotetta sekä mainitsi käytettävästä kieliasusta, jonka kuuluisi olla virallisempi mitä esimerkiksi nuorille puhuttaessa. Sain tiedotteen valmiiksi ja Hanna-Kaisa lähetti sen eteenpäin julkaistavaksi (Liite4). Löysimme kuitenkin yhdessä kehittämiskohteen Ponunet-sivustolle, eli nuorten kielen, jota tulisi käyttää enemmän uudessa nuorisotiedotuskanavassa. Yksi nykyisen Ponunetin ongelmista on nuorten kielen uupuminen. Kirjassa “Kehityspsykologiaan, kehitys kontekstissaan” kerrotaan slangien liittyvän ihmissuhteiden kehitykseen ja rinnastuvan monen nuoren ryhmäkäyttäytymiseen, kuten suosikkimusiikkin ja nuorisomuotiin (Lyytinen, Korkiakangas, Lyytinen 1995, 207). Kysehän on kuitenkin nuorisotiedotuskanavasta ja näin raporttia kirjoittaessani tajuan, että pohjoiskarjalaisuudenkin näkyminen nettisivun kielessä on varmasti tärkeä ja etenkin eri kuntien nuoria yhdistävä tekijä. Esimerkiksi joillain sivuilla voisi olla jokin banneri murteella, joka ohjaisi johonkin asiayhteyteen tai jotain muuta samantyylistä. Tärkeää on pysyä ajan tasalla nuorisosta ja heidän tyyleistään. Kun sivustosta näkyy nuorten itsensä tyyli, sen käyttäminen voi olla nuorille mielekkäämpää ja houkuttelevampaa.

Ponunetin kehittämissuunnitelmistakin löytyi kehittämistä. Sivustolta näkyy enemmän joensuulaisuus kuin pohjoiskarjalaisuus ja itse harmittelin vähän sitäkin, että nytkin Joensuu olisi pääosassa. Tietenkin on hyvä, että on yksi kaupunki, joka laittaa sivuston kehittämisen liikkeelle, mutta olisi myös hyvä yrittää sitouttaa muita Pohjois-Karjalan kaupunkeja osallistumaan. Viimeistään silloin, kun Ponunet on uudistettu, olisi hyvä herätellä muita kaupunkeja päivittämään sivustoa omalta osaltaan ja innostaa nuoriaan sivuston käyttäjiksi. Tällä tavoin sivusto kattaisi Pohjois-Karjalan alueen tiedoillaan, niin kuin sen tarkoitus on. Kun kohderyhmänä on pohjoiskarjalaiset nuoret, on sivustolta löydyttävä tietoa pohjoiskarjalaista nuorista, heidän harrastusmahdollisuuksistaan, heidän nuorisotaloistaan ja niin edelleen. Jos näin ei ole, valtaosa kohderyhmästä ei varmastikaan tule innostumaan kyseisen sivuston käyttämisestä. On tärkeää tarkastella markkinoitavaa tuotetta ja sen asiakaslähtöisyyttä, jotta sitä voi sen mukaan kehittää ja markkinoida kohderyhmän tarpeisiin vastaten sekä näin varmistaa kohderyhmäläisten tyytyväisyys ja halu käyttää tuotetta jatkossakin (Lahtinen, Isoviita 2004, 8).

3.1.2 Kyselyiden tekeminen ja jako

Vaikka etsinkin Ponunetin parannettavia puolia, ratkaiseva rooli “annettiin” nuorille ja nuorisotyöntekijöille. Hanna-Kaisa antoi tehtäväksi muokata aiemmin tehtyä koekyselyä Ponunetin kehittämiseen liittyen kahdelle kohderyhmälle: nuorille ja nuorisoalan ammattilaisille. Kyseinen koekysely oli osoitettu nuorisoalan ammattilaisille ja vastaajamäärä oli jäänyt silloin pieneksi ennustaen haastetta uudenkin kyselyn vastaajamäärän kartuttamiseeen. Tutkin koekyselypohjaa ja mietin, että mihin kaikkeen tarvitsisimme vastausta, jotta Ponunet-sivustosta tulisi mahdollisimman paljon käyttäjiensä näköinen ja olisi heille mukava käyttää. Harjoittelunohjaajani korosti, että sellaiset kysymykset ovat hyviä, joihin ei pysty vastaamaan pelkästään “kyllä” tai “ei”. Halusimmehan saada nuorten ja nuorisoalan ammattilaisten mielipiteet ja toiveet tietoomme. Kyselylomake-liitteistä (Liite6 ja Liite7) näette, millaisiin kysymyksiin päädyin. Hanna-Kaisa kertoi, että hän on varannut viisi viiden kappaleen elokuvalippupakettia arvottavaksi nuorten kyselyyn vastanneiden kesken. Kyselyyn olisi aikaa vastata maaliskuun loppuun asti, jonka jälkeen lippupaketit arvottaisiin. Pääsisin kuulemma tekemään aiheesta tiedotteen lehdistölle ja harjoitteluni toisella viikolla radiomainoksen Oi fm:lle.

Saatuani nuorten kyselyn valmiiksi lähetin sen eteenpäin pohjoiskarjalaisille nuorisotyöntekijöille, jotta he jakaisivat sitä eteenpäin nuorilleen täytettäväksi. Viestissä kehoitin heitä innostamaan nuoria kyselyn täyttämiseen ja mainitsemaan mahdollisuudesta voittaa elokuvalippuja. Sain harjoittelupaikalta listan Joensuun seudun nuorisotalotyöntekijöiden sähköpostiosoitteista. Muiden Pohjois-Karjalan nuorisotalotyöntekijöiden osoitteet pääsin etsimään itse Internetistä. Huomasin pian, että sähköpostilistan rakentaminen oli suurempi haaste, kuin osasin odottaa. Etsin monista eri lähteistä nuorisotalojen yhteystietoja. Osaa tiedoista ei oltu päivitetty, jotkut sähköpostiosoitteet oli kirjoitettu väärin ja jopa monella eri tavalla sivuista riippuen. Osaa sähköpostiosoitteista ei edes löytynyt. Sain kuitenkin kerättyä hyvän kasan nimiä ja esimerkiksi Kiteen kohdalla menettelin niin, että laitoin Kiteen kaupungin alaiselle nuoriso-ohjaajalle asiasta viestiä ja pyysin häntä ottamaan asian tiimoilta yhteyttä heidän nuorisotalotyöntekijöihinsä. Olisi siis hyvä, jos jonnekin päin Internettiä, esimerkiksi uudistuneeseen Ponunettiin, koottaisiin Pohjois-Karjalan nuorisotalotyöntekijöiden yhteystiedot-lista, jota päivitettäisiin sitä mukaa kun tiedot muuttuvat. Lista ei siis olisi pelkästään nuorille suunnattu, vaan myös nuorisoalan ammattilaisille ja muille tietoa tarvitseville. Näin yhteystietodot olisivat paremmin ja selkeämmin niitä etsivän ulottuvilla ja esimerkiksi tapahtumien markkinointi pohjoiskarjalan nuorille olisi helpompaa, kun yhteystiedot olisivat selkeästi kopioitavissa sähköpostiin.

Tein kyselyn myös Pohjois-Karjalan nuorisoalan ammattilaisille, eli nuorisotyöntekijöille, nuorisotoimen henkilöstölle ja järjestöille. Tärkeää oli selvittää heidän tarpeensa Ponunet.fi-sivustolle ja kuinka he kokisivat Ponunetin hyödylliseksi itselle. Käytin apuna koekyselyä eikä sitä tarvinnut muokata paljoakaan. Lisäsin kysymyksiä, joihin pystyi vastaamaan asteikolla 1-5 ja muokkailin osaa kysymyksistä niin, että niihin ei voinut vastata pelkästään yhdellä sanalla. Lähetin valmiin kyselyn Hanna-Kaisalle ja hyväksyttyään hän lähetti sen eteenpäin Pohjois-Karjalan tietotekniikkakeskukselle Webropol-muotoon muokattavaksi. Seuraavaksi tein saatetekstin nuorisoalan ammattilaisten kyselyyn Sonjan saatetekstin pohjalta, jonka hän oli tehnyt nuorten kyselyyn.

3.1.3 Radio-mainos

Ponunet-kyselymainoksen tuli olla lyhyt, ytimekäs, informoiva ja innostava. Näin ollen tuli vastata kysymyksiin: mikä Ponunet on, miksi sitä mainostetaan ja mikä taho mainostaa. Kirjoitin mainostekstiä Hanna-Kaisan ohjeiden mukaisesti ja lähetin sen sähköpostitse Oi fm:n tuottajalle, Teemu Korpinurmelle. Keskustelimme sähköpostitse mainoksesta ja muokkasimme sitä hieman, jonka jälkeen se oli valmis nauhoitettavaksi. Yhteistyökumppaneita ei tarvinnut kertoa, sillä ne kuulemma löytyivät Oi fm:ltä jo valmiiksi nauhoitettuna. Hanna-Kaisa antoi minulle vielä äänitysnauhurin, johon sain harjoitella mainostekstin puhumista. Hän kehoitti puhumaan monilla eri äänensävyillä ja suuresti liioitellen. Se kuulemma auttaisi itse nauhoittamistilanteeseen, jolloin äänen olisi hyvä olla selkeä ja innostava. Hanna-Kaisa poistui ja sain jäädä harjoittelijoiden huoneeseen yksin puhumaan nauhuriin. Puhuin mainoksen noin kolme kertaa eri äänensävyillä ja kuuntelin nauhoitukset. Ei se ainakaan huonommalta voi kuulostaa, oli ajatukseni ja kerroin Hanna-Kaisalle olevani valmis nauhoitustilanteeseen.

Saavuin Oi fm:n huoneistoon ja minut opastettiin nauhoitustilaan. Teemu Korpinurmi selitti laitteistoa ja sen käyttämistä. Muokkasimme vielä ennen nauhoitustilannetta mainospuhetta ja siitä tuli tällainen:

“Tule kanssamme kehittämään Ponunettiä! Ponunet.fi on nuorten tiedotuskanava, jossa voi näkyä ja kuulua sekä kerätä tietoa elämästä. Vastaa kyselyyn ja voita viiden kappaleen leffalippupaketti!

Kyselyyn voi vastata Kohtaamo-hankkeen blogissa: kohtaamo.wordpress.com”

Puhuin radiomainoksen monet kerrat läpi Teemun opastuksella ja lopulta teimme niin, että hän sanoi tekstistä yhden kohdan ja toistin sen hänen perässään suht samalla äänensävyllä. Pari kohtaa jouduin toistamaan useampaan otteeseen selkeyden ja innostavamman asenteen luomiseksi. Lopulta kaikki kohdat oli puhuttu niin, että Teemukin oli tyytyväinen lopputulokseen ja kuuntelimme lopputuloksen hänen yhdisteltyään pätkät yhtenäisiksi. Olin tyytyväinen mainokseen, vaikkakin jännitti ajatus siitä, että se tulisi kuulumaan radiosta monen ihmisen korviin. Vielä ennen poistumistani studiosta Teemu kysyi, että millaista taustamusiikkia haluaisin soimaan mainoksen taustalle. Toivoin hyvää musiikkia ja hän soitatti pätkän jostain kappaleesta. Totesin kyseisen musiikkipätkän kuulostavan yllättävän sopivalta.

Seuraavana päivänä saapuessani harjoitteluun sain kuulla, että pääsisin puhumaan eiliseen mainokseen vielä yhteistyökumppanit. Teemu oli yrittänyt yhdistää heillä olleen nauhoituksen yhteistyökumppaneista puhumaani mainokseen, mutta se ei hänen mukaansa kuulostanut hyvältä yhdistelmältä. Olisi kuulemma parempi, jos sama ääni mikä mainoksessakin puhuisi alusta loppuun. Hanna-Kaisa patisti minut takaisin Oi fm:lle ja luin seuraavan pätkän:

“Yhteistyössä Euroopan sosiaalirahasto, Pohjois-Karjalan Ely-keskus, Joensuun kaupungin nuorisotoimi, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Niittylahden opisto ja ammattiopisto sekä Kohtaamo-hanke.”

Luin jokaisen yhteistyöläisen kerrallaan ja jälleen Teemu painotti innostavan äänensävyn käyttämistä. Tällä kertaa nauhoittaminen sujui nopeammin ja Teemu lupasi lähettää valmiin mainoksen lähipäivinä Hanna-Kaisalle kuultavaksi.

3.1.4 Kyselyihin vastanneiden määrä

Kyselyihin vastanneiden määrä oli alussa hyvin vähäistä. Pommittelin nuorisotalotyöntekijöitä sähköpostiviesteillä ja muistutin heitä muistuttamaan talonsa nuoria kyselystä. Hiljalleen vastaajamäärä alkoi karttua ja lopuksi eniten vastaajia nuorten kyselylle oli Rantakylän nuorisotalolla. Uskon tästä kiitoksen kuuluvan Anulle, joka toimi harjoittelijana kyseisellä nuorisotalolla sekä Kohtaamo-hankkeella. Karsikon nuorisotalollakin oli harjoittelijana yksi luokkalaisistani, joka oli keksinyt laittaa kyselylomakkeen nuorisotalon tietokoneen aloitussivuksi. Kerroin ideasta Hanna-Kaisalle ja hän oli samaa mieltä, että ideaa voisi kertoa eteenpäin. Tämäkin kartutti vastaajamäärää huomattavasti.

Kyselyiden sulkeuduttua vastaajamäärä oli: nuoret 29 kappaletta ja nuorisotyöntekijät sekä muut alan ammattilaiset 16 kappaletta. Vähäiseksihän määrät jäivät ja tuli todettua Juholinin olevan oikeassa kirjoittaessaan näkemyksen viestinnän toimivuudesta olevan “ruusuinen”, jonka mukaan tehokas viestiminen johtaisi sanoman perille menemiseen (Juholin 2001, 25.). Tästä kuitenkin oppineena: vastaisuudessa, jos samantyylistä aihetta ilmenee, voisi järjestää enemmän kasvokkain tapaamisia yhteistyötahojen kanssa. Paremman yhteystietolistan olemassaolo ei olisi pahitteeksi. Pelkkä sähköpostiyhteys ei näköjään ollut tarpeeksi toimiva tässä tilanteessa. Onneksi laatu kuitenkin korvasi määrän kyselylomakkeiden vastauksissa, sillä monissa kohdissa löytyi loistavaa pohdintaa Ponunet-sivustosta ja niin nuorilta kuin aikuisiltakin tuli loistavia ehdotuksia sivuston tulevaisuuteen liittyen.

3.1.5 Elämä-välilehti

Ponunetin kehittämistyössä sain yhdeksi tehtäväkseni uuden Elämä-välilehden sisällön kehittämisen: mitä osa-alueita välilehteen voisi lisätä, mitä poistaa tai tiivistää, mitä pitäisi huomioida ja miksi. Nuoruus on tärkeää aikaa etenkin nuoren elämässä tapahtuvan fyysisen ja henkisen kasvun kannalta, joten Elämä-välilehti on yksi tärkeimmistä osista nuorisotiedotuskanavassa.

“Nuoruuden kuluessa yksilö kehittyy fyysisesti aikuiseksi, oppii keskeiset yhteisössä tarvittavat taidot ja valmiudet, itsenäistyy omasta lapsuuden perheestään, etsii ja valitsee myöhemmät aikuisuuden roolit ja positiot sekä muodostaa käsityksen omasta itsestään tämän tapahtumakulun pohjalta.” (Lyytinen, Korkiakangas, Lyytinen 1995, 256).

Elämä-välilehden tarkoituksena on auttaa nuorta hänen elämässään tapahtuvissa muutoksissa, kuten esimerkiksi omilleen muuttamisessa ja opiskelu- tai työpaikan etsimisessä. Tärkeää oli miettiä, että minkälaisia asioita kuuluu nuoruuteen, sillä onhan se kuitenkin siirtymävaihe lapsuudesta aikuisuuteen. Nuoruuden aikana opetellaan aikuisuuden pelisääntöjä ja pyritään kasvamaan ihmisenä toimivaksi yhteiskunnan jäseneksi. Tämä ajatus kattaa muun muassa elämänmuutokset, harrastukset, fyysisen ja henkisen pahoin- sekä hyvinvoinnin huomioimisen ja sosiaaliset suhteet.

Alkuperäinen Ponunetin Elämä-välilehti ei mielestäni ollut itsessään huono, sillä se kattoi selkeästi nuoren elämänvaiheen osa-alueet. Tein pari lisäystä ja vaihtelin otsikoiden paikkoja tehdäkseni välilehdestä helpommin tulkittavan. Osan otsikoiden alaisen esittelytekstin tein katsomalla sisältömallia muiden nuorisotiedotuskanavien Elämä-välilehdistä ja muokkailin niitä omien suunnitelmien mukaisesti. Pidin välilehden tekemisestä, sillä siinä sai pohtia nuorten elämää ja näin vahvistaa omaa ammatillisuutta nuorisotyöntekijänä. Välilehden teon myötä tutustuin hyvin muihin nuorisotiedotussivuihin ja samalla pohdin nuorten nuorisotiedotuksellisia tarpeita: millaisiin kysymyksiin he voisivat kaivata vastausta ja mitä heidän olisi hyvä tietää. Huomasin, että nykyisestä Ponunet-sivustosta ei löytynyt tietoa nuoresta kansalaisena, joten päätin laittaa “Nuori kansalaisena”-otsikon lisättäväksi päälinkkien joukkoon ja sen alle aiheita muun muassa vaikuttamisesta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista. Muutenkin oikeudet ja velvollisuudet -tieto oli sivustolla vähäinen, joten lisäsin niitä sitä mukaa kun puutteita löytyi. Koin tärkeäksi, että nuorten olisi hyvä tietää omista oikeuksista ja velvollisuuksistaan esimerkiksi opiskelijana tai vuokralaisena asunnossa. Olisi hyvä, että tiedot olisivat helposti löydettävissä, joten niiden lisääminen kohderyhmänsä ulottuville nuorisotiedotuskanavaan olisi mielestäni hyvä ja selkä ratkaisu. Tämä voisi myös lisätä kävijämäärää sivustolle, sillä nuoret tuntuvat usein turvautuvan Internetin palveluihin etsiessään tietoa kyseisistä asioista.

Lähetin Elämä-välilehtisuunnitelmani Hanna-Kaisalle ja kerroin hänelle ajatuksiani, että miksi olin päätynyt mihinkin ratkaisuihin. Sain takaisin positiivisen palautteen. Tulevat uudet harjoittelijat kuulemma jatkaisivat työtäni siitä eteenpäin.

4 Yhteenveto ja itsearviointi

Opin harjoittelun aikana paljon asioita nuorisotyön kehittämisestä sekä omasta itsestäni. Oli hienoa olla harjoittelupaikassa, joka tarjosi lähes koko ajan uutta ja kannusti tekemään itsenäisesti töitä. Koin roolini työyhteisössä tarpeelliseksi ja vaikka olin Ponunetin kehittämisessä vain välillisesti mukana, työni ei tuntunut turhalta. Pääsin miettimään nuorten tarpeita, mikä on tärkeää ammatissani, ja sain tutustua itselle uusiin toimintamenetelmiin, kuten digitarinaan ja radiotyöskentelyyn. Radiotyöskentely tosin oli ammattikouluajoilta itselle tuttua, mutta nyt pääsin paljon lähemmin kokemaan radiomainoksen ja radiohaastattelun tekemistä. Pääsin myös tutustumaan verkkonuorisotyön kenttään ja havaitsin sen hyödylliseksi, etenkin nykynuorison tavoittamisen kannalta sosiaalisen median avulla.

Opin itsestäni, että olen oppinut vuosien aikana luottamaan itseeni opiskelijaharjoittelijana ja itsenäisten töiden tekemisessä. Hanna-Kaisa antoi aika vapaat kädet töiden tekemisessä: hän ohjeisti, että mitä piti tehdä ja mitä asialla haetaan, mutta ei pakottanut käyttämään vain tiettyjä välineitä. Esimerkiksi Elämä-välilehden teossa tietokoneen lisäksi tärkeimmät työvälineeni olivat vihko ja muistilaput. Tietokoneelle kirjasin vain lopputuloksia ja etsin selvitettäviä asioita, mutta välilehden rakentamisprosessi kulki paljolti vihkon parissa askarrellessa. Piirtelin vihkoon Karvisen Hennan tekemän sivupohjan ja liimailin sitten muistilappujen palasia niihin kohtiin, mihin mitäkin halusin. Pelkkä tietokoneella istuminen ei tuntunut hyvältä, joten työntekoa edesauttoi kädentaitojen käyttäminen ja näin omakin ajatusmaailma työtä kohtaan tuntui helpommin organisoitavalta. Tämä edesauttoi omien suunnittelukykyjen pohtimista ja voisin sanoa suunnittelukykyjeni kehittyneen harjoittelun aikana. Kehittämistähän yhä löytyy esimerkiksi motivaation ylläpitämisessä, etenkin jos eteen tulee tehtävä, joka on helppo lykätä myöhemmäksi. Pitäisi opetella tekemään annetut tehtävät mahdollisimman ajoissa, sillä se edesauttaa työyhteisöä merkittävästi. Harjoittelun aikana tein kaikki tehtävät ajoissa, mutta sen vuoksi onkin helppo verrata esimerkiksi koulumaailmaan, jossa annetut tehtävät saattavat jäädä tämän harkkaraportinkin lailla roikkumaan.

Sosiaalisilta kyvyiltäni olen kehittynyt hyvin paljon verraten esimerkiksi ammattikouluaikaan. Uskallan kysyä suoraan tarvittaessa apua ja pystyn jo suht hyvin puhumaan small talkia niin asiakkaiden kuin työyhteisön jäsenten kanssa. Uskallan myös olla hiljaa. Vielä on pieni kynnys lähteä ihmismassan sekaan innostamaan porukkaa osallistumaan vapaaehtoisesti toimintaan ja esimerkiksi digitarinan vienti Vatakkaan jännitti todella paljon. Sonja hoiti pääosin puhumisen ja minä myöntelin vieressä ja tarvittaessa lisäsin omia huomioitani, mutta jännitys jarrutteli silti oman panoksen täyttä antamista. Selkeä kehittämiskohde on siis muiden innostaminen, mutta silti olen tyytyväinen jo tapahtuneeseen kehitykseen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin sosiaalisten taitojen kartuttamista.