Henna-Arskan portfolio

Suoritin projektiopintoni keväällä 2015 osakeyhtiöön nimeltänsä Koivikon tukikodit, jonka asiakkaita ovat mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä lastensuojelun jälkihuollon asiakkaat. Kyseiseen opintojaksoon kuului 10 opintopisteen mittainen harjoittelujakso ja 10 opintopisteen projektijakso. Aihe projektiin lutviutui opettajan kertoessani työelämäohjaajalle miun orientaatiopainotuksista, jotka olivat erityiskasvatus ja seikkailukasvatus.. Työelämäohjaaja innostui seikkailukasvatuksesta ja pohdimme aluksi, että mallintaisin heille yhden yön seikkailukasvatusretken eli tekisin heille retkipohjan, jossa olisi retken runko ja erilaisia seikkailukasvatuksen aktiviteetteja. Päätimme myös, että järjestäisin organisaation asukkaille yön yli kestävän retken.

Harjoittelujaksoni aikana huomasin, että organisaatio kaipasi uudenlaisia harjoitteita pidettäväksi asukkaille. Työntekijöillä ei ollut paljoakaan kokemusta seikkailukasvatuksesta, joten seikkailukasvatusharjoitteiden pitäminen retkellä sai asukkailta innostuneen vastaanoton. Järjestin heille siis retken, jossa nukkuminen tapahtui teltoissa ja ruoat tehtiin nuotiolla ja trangialla. Monelle asiat olivat uusia elämyksiä ja suhtautuminen aktiviteetteihinkin oli positiivista. Retken myötä kehittäminen ulottui niin organisaatioon, ryhmäläisiin kuin yksilöihinkin. Organisaatio sai hieman ideoita retkien monipuolistamiseen, ryhmäläiset pääsivät tutustumaan toisiinsa eri tavoin (huomioi raportista kohta, jossa kerron donitsilautan rakentamisesta) ja yksilöt saivat kukin kokea uusia asioita.

Vaikka olinkin harjoittelussa enemmän kuntoutumispuolella kuin ennalta ehkäisevässä toiminnassa, koin että yhteisöpedagogin osaamiselle oli tarvetta yhteisöllisyyden, pedagogisen ja kehittämisen kannalta. Pedaogigsta otettani pohdin useaan otteeseen retken rakenteessa: toimin organisoijana ja jaoin tehtäviä muun muassa retkipaikan kunnossapitoon, osallistujana eli seikkailukasvatusohjaajamaista otetta käyttäen annoin esimerkiksi Donitsilautan teossa ryhmäläisten toimia päätöksentekijöinä itseni sijaan myös turvallisuusnäkökulman huomioon ottaen ja toimin selkeästi ohjaajana kertoessani esimerkiksi nuotiopizzan teosta ja ohjatessani ensimmäisen harjoitteen ryhmälle. Valikoin roolit ryhmän etua pohtien: ennalta kerättyjen tietojen avulla tiesin jo jotain ryhmäläisten retkitaidoista ja -kokemuksista ja pystyin suunnittelemaan ohjaustuokiot ja oman pedagogisen otteeni niiden mukaisesti. Yhteisöllistä osaamistani toin esille ryhmäläisten konflikteissa ja niiden ennaltaehkäisyssä: esimerkiksi kun huomasin, että yksi ryhmäläinen innostui liikaa ja se alkoi vaikuttaa muuhun ryhmään, niin annoin hänelle jotain muuta tehtävää tai pyysin toimimaan apunani ja juttelin hänen kanssaan niitä näitä, kunnes hän oli taas asiallinen ja rauhallinen.

2 TAUSTA- JA TARVESELVITYS

Alla projektisuunnitelmassani tekemäni SWOT-nelikenttäarviointitaulukko, jolla tarkastelin Koivikon tukikodit Oy:n toimintaa ja tarvetta projektilleni ja sen teemoille.

Vahvuudet Moniammatillinen työyhteisö, monipuoliset retkeily-ympäristöt, yhteistyötahot

Uhat Ympäristön vajaa hyödyntäminen, innostumattomuus, yhteistyötahojen sitoutumattomuus

Heikkoudet Seikkailukasvatusosaaminen, retkivarusteiden vähyys, pieni budjetti

Mahdollisuudet Uudet aktiviteetti-ideat, uudet toimintaympäristöt, sosiaalinen vahvistuminen, asiakkaiden aktivoiminen

Projektini aihe oli työelämälähtöinen ja harjoittelunohjaajani Miia Kattelus-Uuksulaisen mukaan seikkailukasvatuksellinen osaaminen on hyvin vähäistä heidän henkilöstössään. Tästä johtuen tukikodeilla ei ole ainakaan tietoisesti toteutettu seikkailukasvatuksellisia aktiviteetteja ja tapahtumia. Tämän huoma-sin itse tukikotien retkivarusteiden, kuten telttojen, makuupussien, köysien ja trangioiden, uupumisesta. Työntekijöiden mukaan tukikodeille on ollut tarkoi-tus ostaa trangia jo useampana vuonna, mutta jostain syystä ostamista ei ole koskaan tapahtunut. Projektini aikana Koivikion tukikodit Oy:llä oli käynnissä työntekijöiden lomautukset, joka kertoi omalla tavallaan siitä, että tukikodeilla ei ollut varaa suuriin hankintoihin. Retkeä varten annettu budjettikin oli pieni: 50 euroa ruoan ja diesel-kulujen lisäksi. Seikkailukasvatuksellista retkeä varten kyseinen summa oli niin vähän, että jouduin sulkemaan välinevuokrauksen pois.

Koivikon tukikotien yksi vahvuus projektini aikana oli moniammatillinen työyh-teisö. Projektini aikana tukikodeilla työskenteli sosionomi, sairaanhoitajia, neu-ropsykiatrinen valmentaja ja perheterapeutti. Tämä moniammatillisuus tuki pro-jektiani siinä, että Koivikon tukikodit Oy:n henkilöstö ei ole niin sanotusti juur-tunut vain yhteen työtapaan, vaan työntekijät kuuntelivat menetelmäehdotuk-siani niin arkea kuin retkiäkin varten. Joskus he kertoivat omia näkemyksiään ehdotuksiini. Tämä oli kuitenkin vähäistä, sillä lomautukset tuntuivat vaikutta-van työntekijöiden yhteisiin näkemyksiin asioista. Kysyessäni toiveita retkipai-kan suhteen työntekijät toivoivat, että paikka olisi sellainen, jossa he ovat mah-dollisimman vähän käyneet. En kuitenkaan saanut selkeää kuvaa siitä, missä he ovat käyneet usein ja missä eivät ollenkaan: Riuttavuori nousi selkeästi ai-noaksi paikaksi, jota ei kenenkään mukaan oltu hyödynnetty aiemmin. Neula-niemestä oli kahta mielipidettä, yksi työntekijöistä kertoi, että paikkaa oli käytetty heidän päiväretkiinsä usein ja toisen mukaan he eivät olleen käyneet Neula-niemessä kertaakaan. Kiteen rajojen sisällä oli kuitenkin pysyttävä, koska mu-kaan lähtevän ohjaajan oli käytävä Koivikolla antamassa lääkkeet asukkaalle, joka ei voinut kuntonsa puolesta lähteä mukaan retkelle.

Yhteistyötahot olivat vahvuus, jotka itse pystyin tarjoamaan projektille. Kerroin aiemmin retkivarusteiden ja budjetin vähyydestä, mutta pystyin vastaamaan näihin heikkouksiin yhteistyötahojen avulla. Näitä yhteistyötahoja olivat Juuri-kan kyläyhdistys, Pohjois-Karjalan opisto ja ammattiopisto Niittylahti sekä Suksjoen Erä. Näiden yhteistyötahojen avulla sain toteutettua projektini mata-lalla budjetilla, sillä Pohjois-Karjalan opisto ja ammattiopisto Niittylahdelta sain ilmaiseksi lainaan tarvittavia varusteita retkeä varten, Juurikan kyläyhdistyksel-tä sain retkeilypaikan ja saunan käyttöön ilman korvausta ja Suksjoen Erä tar-josi edullisimman mökkivaihtoehdon.

Tulkitsin seikkailukasvatuksen uupumisen retkiltä uhkana, sillä ilman seikkai-lukasvatuksellisuutta tukikodit eivät pystyisi hyödyntämään luontoympäristöä niin hyvin kuin olisi mahdollista ja mikä voisi olla asiakkaillekin enemmän hyödyksi. Seikkailukasvatus tukee kasvua tavoitteellisella ja haasteellisella ryhmätoiminnalla, sillä varsinainen seikkailu tapahtuu ihmisen itsensä ajatuk-sissa (Heinonen 1995, 11). Seikkailukasvatus voisi tarjota Koivikon tukikodit Oy:n asiakkaille uusia kokemuksia luonnossa ja tämä tukisi asiakkaiden sosi-aalista vahvistumista. Sosiaalipedagoginen viitekehys on yksi sosiaalisen vahvistamisen muoto. Viitekehyksen toiminta muodostuu dialogista, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja henkilön osallistumisesta toimintaprosessin vaiheisiin. Seikkailukasvatus luetaan yhdeksi sosiaalipedagogiikan toiminnal-liseksi menetelmäksi. (Danska-Honkala & Poteri 20122, 135). Ohjaamani aktivi-teetit tarjosivat asukkaille tätä kautta mahdollisuuden sosiaaliseen vahvistumi-seen: donitsilautan rakennus ja kokeilu alusta loppuun annettujen ohjeiden perusteella, nuotio- ja trangiaruokien teko alusta loppuun sekä telttojen pystyt-täminen illalla ja yön viettämisen jälkeen niiden purkaminen. Retkellä tapahtui monia prosesseja, sillä lähes kaikki oli asukkaille uutta. Koivikon tukikodit Oy:lle olisi hyväksi, jos työyhteisöstä löytyisi seikkailukasvatuksen osaajia. Ak-tiviteettien kirjo sekä toimintaympäristöt laajenisivat. Seikkailukasvatus kasvat-taisi myös tukikotien Green Care -toimintaa kasvien istuttamisesta ja maati-laympäristöstä. Green Care -toiminta on asiakkaiden henkisen ja fyysisen hy-vinvoinnin ja elämänlaadun edistämistä luonnon ja maaseutuympäristön eri resursseja, kuten eläimiä, metsää, maisemaa ja sosiaalisia toimintoja, hyväksi-käyttäen (Salonen 2010, 77). Seikkailukasvatus on yksi Green Caren mene-telmistä (VoiMaa!-hanke 2015, 4), joten senkin vuoksi se olisi sopiva Koivikon tukikodit Oy:lle.

Projektini antoi Koivikon tukikodit Oy:lle uusia aktiviteetti-ideoita, sillä lähes kaikkia omia ideoitani en ehtinyt retkellä toteuttaa. Kerroin niistä siltikin esi-merkkejä vuoroihin sattuville työntekijöille. Seikkailukasvatusta hyödynnetään jokaisella sektorilla ja etenkin sosiaalityössä (Seikkailukasvatus.fi 2015). Jos Koivikon tukikodit Oy:llä heräisi enemmän kiinnostusta seikkailukasvatusta kohtaan ja jos tukikodit olisi valmis tukemaan henkilöstöään seikkailukasva-tuksen piiriin eri koulutuksin tai palkkaa seikkailukasvatusta jo osaavan henki-lön, avaisi se hyvin mahdollisuuksia uusiin aktiviteetti-ideoihin ja useampien ympäristöjen hyödyntämiseen. Seikkailukasvatus tarjoaa muun muassa koko-naisvaltaisia kokemuksia ja elämyksiä, oppimisen kokemuksia, sosiaalisia tai-toja, toiminnallisuutta ja osallistamista (Seikkailukasvatus.fi 2015). Harjoittelu-jaksoni aikana huomasin, että työntekijät kaipasivat uusia ideoita Päiväreihin ja Toimareihin, jotka ovat asukkaille järjestettyä yhteisen tekemisen aikaa. Ympä-ristönä toimi usein Koivikon tukikotien oma alue ja muu Puhoksen alue. Toi-saalta seikkailukasvatusaktiviteetit toisivat tuttuihin ympäristöihin myös uutta, sillä lähimetsässä voisi toteuttaa esimerkiksi köysitoimintaa tai suunnistusteh-täviä. Tämä antaisi asukkaillekin uudella tavalla kosketusta jo tuttuun ympäris-tön. Projektillani tarjosin Koivikon tukikodit Oy:lle mahdollisuuden tutustua eri-laiseen lähestymistapaan sosiaalisen vahvistamisen kontekstissa.

6 KEHITTÄMISPÄÄMÄÄRÄ JA TAVOITE

Projektille asettamia tavoitteitani oli uusien luontokokemuksien antaminen ja sosiaalinen vahvistaminen seikkailukasvatuksen kautta Koivikon tukikotien asukkaille. Heille on tarkoitus opettaa erätaitoja, kuten esimerkiksi trangian käyttöä, telttapaikan valintaa, puukon käyttöä, sekä tarjota sosiaalisesti vahvis-tava retki. Koivikon tukikodit Oy sai tutustua aiemmin tuttuun retkiympäristöön uusien aktiviteettien kautta ja tämän kautta niin asukkaat kuin henkilökuntakin voivat oppia uusia tapoja hyödyntää metsäympäristöä. Neulaniemi ei itsessään ollut metsäympäristö, mutta toteuttamani aktiviteetit on suunniteltu enemmän metsässä toteutettavaksi puiden ja muiden aktiviteeteissa tarvittavien asioiden vuoksi.

Nuorisolaki (72/2006) määrittelee sosiaalisen vahvistamisen nuorille suunna-tuiksi toimenpiteiksi elämäntaitojen parantamista ja syrjäytymisen ehkäisyä var-ten. Sosiaalisella vahvistamisella pyritään siis lisäämään yksilön hyvinvointia ja edistää sitä. Sosiaalinen vahvistaminen koskee myös yhteisöjä, sillä yksilön hyvinvointi voi lisätä yhteisön hyvinvointia ja toisinpäin. Sosiaalinen vahvista-minen on yksilön ja yhteisön kasvun tukemista. (Lundbom, Herranen 2011, 6.) Tällaista sosiaalisen vahvistamisen tunnetta tavoittelin itsekin kohderyhmälle-ni: pääajatuksena oli vahvistaa yksilöitä, mutta taka-ajatuksena tavoittelin myös asukasyhteisön vahvistumista. Tämä oli hankalaa osallistujalistan muuttumi-sen vuoksi: ensin retkelle oli lähdössä neljä viidestä asukkaasta, seuraavaksi vain kaksi viidestä ja heidän lisäkseen yksi intervalliasukas ja yksi toisen yksi-kön asukas. Yksilöiden vahvistuminen onnistui, mutta asukasyhteisön vahvis-tumisajatus jäi hajanaiseksi.

Muut tavoitteet olivat projektini kannalta konkreettisempia. Toinen tavoitteistani oli yhden yön yli kestävän metsäretken järjestäminen Koivikon tukikodit Oy:n asukkaille. Tähän kuuluvia alatavoitteita olivat retkitaitojen opettaminen, arjesta poikkeaminen ja seikkailuskasvatuksellisten kokemusten tarjoaminen Koivikon tukikodit Oy:n asukkaille. Nämä tavoitteet onnistuivat, sillä sain muuttujista, kuten osallistujamäärän vaihtelusta huolimatta pidettyä retken. Retki antoi asukkaille mahdollisuuden tutustua luontoympäristöön ruoanlaiton, yöpymi-sen ja erilaisten aktiviteettien kautta. Jokainen osallistuja yöpyi teltassa, opetteli puukon käyttöä ja nuotion sytytyksen ja tulen ylläpidon. Jos retkeen olisi voitu varata enemmän aikaa, tavoitteet olisivat voineet onnistua vielä paremmin. Olin varannut ohjelmaan paljonkin tekemistä, mutta jo ennen retkeä ja retkenkin aikana aktiviteetteja joutui karsimaan pois. Jos perjantaille olisi ollut mahdollis-ta varata enemmän aikaa, esimerkiksi retken päättyminen olisi ollut kello 12 sijaan kello 14, olisi vielä ollut mahdollisuus elämykselliseen retkeen Riutta-vuorella. Annettu aikataulu oli kuitenkin turhan tiukka.

Viimeinen tavoite, jonka ympärille olin projektini jo alun perinkin rakentunut, oli toteuttaa retki jonka rakennetta Koivikon tukikodit Oy voi jäljitellä tulevissa yön yli kestävissä luontoretkissään. Projektisuunnitelmaani olin kirjannut, että tuki-kodit tulevat saamaan ohjaus- ja turvallisuussuunnitelmat retkestä projektin jälkeen. Annoin ohjaus- ja turvallisuussuunnitelmat kuitenkin jo ennen retkeä Jonna Kärkkäiselle, Miia Kattelus-Uuksulaiselle ja Kirsi Kuroselle, koska kysei-set henkilöt toimivat projektini kannalta oleellisissa rooleissa tiedon antamisen kannalta. Kyseisistä suunnitelmista näkee suunnittelemani retken rakenteen ja sen, mitä tulisi ottaa huomioon retkeä suunnitellessa ja retkelle lähtiessä. Suunnitelmat ovat aikalailla minun tekemiäni. Pyysin apua turvallisuussuun-nitelman teossa.

7 KOHDERYHMÄ 

Koivikon tukikodit Oy:n neljästä kuuteen asukasta toimii projektini kohderyh-mänä. Projektisuunnitelman tekohetkellä tukikodeilla asui viisi vakituista asu-kasta sekä yksi intervalliasukas. Naispuolisia asukkaita oli neljä ja miespuolisia kaksi ikäjakaumanaan 23-vuotiaasta noin 50 ikävuoteen. Työelämänohjaajani Miia Kattelus-Uuksulainen sanoi, että projekti olisi hyvä järjestää pelkästään vakituisille asukkaille. Projektini alkuperäinen osallistujamäärä oli siis viisi henkilöä. Yksi naispuolisista asukkaista ilmoitti toukokuun alussa, ettei halua osallistua retkelle. Kaikki työntekijät olivat sitä mieltä, että häntä ei tulisi ottaa-kaan retkelle. Kyseinen asukas ei ollut aiemmilla retkillä tullut toimeen muiden kanssa ja oli vaikuttanut retkien tunnelmaan negatiivisesti. Yritin vielä kysyä häntä mukaan, mutta hän kertoi, ettei voisi osallistua teatteriesitystensä vuoksi.

Työskenneltyäni kaksi viikkoa etänä palasin Koivikon tukikodeille tekemään retkijärjestelyjä. Tämän kahden viikon aikana vakituisista asukkaista miespuo-linen oli muuttanut pois kesäkuun alussa ja yksi naispuolisista oli siirtynyt ym-pärivuorokautiseen hoitopaikkaan useamman viikon kokeilujaksolle. Yhden työntekijän mukaan naispuolisen olisi pitänyt palata saman viikon aikana kun olin pitämässä retkeäni, mutta totesin että retki voisi olla kyseiselle asukkaalle liian pian ympärivuorokautisen jakson jälkeen. Toimitusjohtaja oli samaa miel-tä. Osallistujamäärä putosi viidestä kahteen henkilöön. 

Viikkoa ennen retkeä keskustelin toimitusjohtajan kanssa siitä, kannattaisiko retkeä järjestää. Hän ehdotti intervalliasukkaan ja yhden kotikäyntiasiakkaan ottamista mukaan retkelle. Omasta puolestani olin valmis järjestämään retken, sillä kaikki järjestelyt oli jo hoidettu ja retki oli enää asukkaita ja toteuttamista vaille valmis. Asetin minimiosallistujamääräksi kolme henkilöä, sillä kaikki akti-viteetit oli toteutettavissa vähintään kahdella henkilöllä. Toimitusjohtaja kertoi suostuttelevansa kotikäyntiasiakasta retkelle mukaan, mutta pohdimme vielä intervalliasukkaan ottamista retkelle. Kyseinen asukas ei tullut toimeen toisen naispuolisen retkelle lähtijän kanssa ja heidän välillään on aiemminkin tapah-tunut kohtaamisia, joiden selvittely on vaatinut aikaa. Sovimme, että retki toteu-tettaisiin ja pohtisimme vielä intervalliasukkaan ottamista mukaan. Tämä tieto ei kuitenkaan kulkenut työntekijöille ja vakituisille asukkaille, sillä palatessani retkiviikolla Koivikon tukikodeille kaikki luulivat retken olleen peruttu. Sain myös selville, että työelämänohjaajalle toukokuussa lähettämääni retkikirjettä ja varustelistaa ei oltu jaettu asukkaille. Tulostin kirjeen ja varustelista ja antaes-sani ne asukkaille pyysin heitä tarkistamaan varusteensa siltä varalta, että jotain listassa olevaa vielä puuttuisi.

Sain retkelle kolme miespuolista osallistujaa lisää: intervalliasukas, kotikäynti-asiakas ja toisen yksikön vakituinen asukas. Torstaiaamuna ennen retkeä sain ilmoituksen siitä, että kotikäyntiasiakas oli kuumeessa eikä voinut osallistua retkelle. Täten retkelle lähtijöiden lopullinen määrä oli neljä asiakasta ja kaksi ohjaajaa. Ehdin valmistautua vain kahden alkuperäisen lähtijän tukea vaativiin piirteisiin: toisella asukkaalla ei niinkään ollut muuta huomioitavaa kuin lääk-keiden ottaminen ajallaan. Toinen asukas on kokenut nuoruudessaan seksu-aalista väkivaltaa ja hänellä on syömishäiriö sekä dissosiaation synnyttämiä skitsofrenian piirteitä, kuten hallusinointia. Työntekijät epäilivät syömishäiriön olevan enemmän huomionhakuisuutta, sillä asukas on heidän mukaansa useimmiten etsiytynyt huomion keskipisteeksi. Syömishäiriötäkään ei oltu to-dettu, mutta sovimme, että asukkaan ruokailuja seurattaisiin. Dissosiaatiohäiri-öllä tarkoitetaan sitä, että henkilö ei kykene yhdistämään ajatuksiaan, tuntei-taan, havaintojaan tai muistojaan kokonaisuudeksi. Dissosiaation oireita ovat esimerkiksi amnesia eli psykogeeninen muistinmenetys, oman itsen tai tuttu-jen asioiden kokeminen vieraana, ajan tai paikan tajun unohtaminen tai ha-vaintojen vääristyminen. Dissosiaatiohäiriö voi olla myös ruumiillisia oireita, kuten kouristukset, ääntämishäiriöt, tunnottomuus ja tajunnan menetys (Huttunen 2014.)

Mukaan tulleilla asiakkailla, eli intervalliasukkaalla, M1, ja toisen yksikön vaki-tuisella asukkaalla, M2, on päihdetaustaa. M1:n kanssa oli huomioitava hänen käyttäytymisensä: asukas saattoi välillä puhua hyvinkin holtittomasti ja sanoa asioita, jotka loukkaa toisia henkilöitä. Etenkin toinen naispuolisista asukkais-ta, N1, ei pysty aina olemaan samassa tilassa kyseisen henkilön kanssa. Val-mistauduin rauhoittelemaan henkilöä ja kääntämään hänen huomionsa toi-saalle silloin, kun hän alkaisi puhua omiaan tai joutuisi sanaharkkaan N1-asukkaan kanssa. En tuntenut toisen yksikön vakituista asukasta entuudes-taan. Tiesin hänen seurustelevan toisen naispuolisen asukkaan, N2, kanssa, ja että hänellä on päihteidenkäyttötaustaa. Kysyessäni, tulisiko hänen kohdal-laan huomioida jotakin, annettiin vastaukseksi ettei erityistä huomiointia tarvit-tu.

8 TUOTOKSET

Projektin tuotoksia ovat retken ohjaus- ja turvallisuussuunnitelmat (Liite1 ja Lii-te2). Ohjaussuunnitelmassa näkyy valmennuskerrat ja retken rakentuminen: mitä ottaa suunnitelmissa huomioon, millaisia aiheita olen valinnut valmen-nuskerroilla ja kuinka olen jakanut aktiviteetit retkelle. Tein varuste- ja ruokalis-tat yhdessä asukkaiden kanssa. Varustelista eli retkikirje (Liite3) on asukkaille jaettu tuotos ja siinä näkyy, mitä tavaroita jokaisen on tuotava mukanaan retkel-le. Projektiraportti on myös yksi olennainen tuotos projektistani.

Tuotoksista ohjaus- ja turvallisuussuunnitelmat sekä retkikirje ovat jo Koivikon tukikodit Oy:n johtajalla sekä kahdella työntekijällä, Jonna Kärkkäisellä ja Miia Kattelus-Uuksulaisella. Miia Kattelus-Uuksulaiselle suunnitelmat ja kirje on jaettu sähköisesti ja muille paperisena versiona. Retkikirje on jaettu myös asukkaille. Koivikon tukikodit Oy päättää itse, kuinka hyödyntää luovuttamiani asiakirjoja toiminnassaan.

9 KEINOT, TOIMINNOT JA TYÖMENETELMÄT

Toteutin projektini suurimmaksi osaksi osallistavilla menetelmillä. Ennen pro-jektini retkeä ohjasin Koivikon tukikodit Oy:n asukkaille valmennuskertoja, jois-sa opetin heille erilaisia erätaitoja, kuten teltan pystytystä ja nuotion tekemistä. Kerrat sisälsivät tekemisen lisäksi myös keskustelua kyseessä olevasta aihees-ta ja kartoitusta asukkaiden retkitaidoista ja -kokemuksista. Esimerkkinä en-simmäisen valmennuskerran runko:

Torstai 7.5.2015: Yön yli luonnossa –alkuinfo, noin puoli tuntia

- Kertominen retkestä

 Milloin, kenelle, missä ja miten

- Tämän kerran tavoitteet

 Retkeilykokemusten kartoitus

 Varustelistan mietintä

 Herättely retkeä varten, jos eivät ole vielä havahtuneet sii-hen, että retki lähestyy

- Mitkä ovat omat retkeilykokemuksenne?

 Nuotion sytytys, kiehisten teko

 Trangian käyttö, nuotioruoan teko

 Pannukahvin keitto

 Yöpyminen

 Suunnistaminen

- Alustavan varustelistan teko, kirjoitan lopuksi omat lisäykseni

 Mitä keltäkin löytyy?

- Aktiviteettitoiveita

Ohjaamiani retkiaktiviteetteja olivat Kaaos-peli, nuotio- ja trangiaruoan teko, donitsilautan rakennus sekä teltan pystytys ja purkaminen. Suunnittelin ohjaa-vani myös jousiammuntaa, geokätkön etsintää, köysitoimintaa ja päiväretkeä retkipaikan lähellä olevalle Riuttavuorelle. Jätin jousiammunnan pois jo pari viikkoa ennen retkeä, sillä jousiammuntavälineiden haku olisi vetänyt aikatau-lun liian tiukalle. Pohjois-Karjalan ammattiopisto ja opisto Niittylahti olisi luovut-tanut välineet käyttöömme vasta ensimmäisenä retkipäivänämme eli torstaina. Torstaiaamu oli varattu retkivalmistautumista, auton pakkaamista ja uusien osallistujien orientoimista retkeen. Retken aikataulu oli muutenkin lyhyt ja jou-siammunta olisi vaatinut paljon aikaa. Aktiviteettia varten olisi pitänyt pystyttää jousiammuntapaikka ja opastaa asukkaat ampumaan oikein. Jousiammunta-paikka olisi täytynyt myös purkaa. Välineiden rakentaminen luonnon materiaa-leista olisi voinut onnistua, mutta sekin olisi vienyt liikaa aikaa.

Aioin pitää asukkaille Sokkolabyrintti-aktiviteetin ja olin merkinnyt sen lopulli-seen ohjelmaan mukaankin. Kyseisessä aktiviteetissa toimitaan metsässä ja köysiä on viritetty labyrinttimaisesti puiden väliin. Osallistujat kulkevat labyrint-tia sokkona pitäen toisella kädellään kiinni köydestä ja tarkoituksena on löytää jokin tietty esine. Aktiviteetti olisi vaatinut asukkailta luottamusta ja yhteistyöky-kyä, mikä olisi tukenut sosiaalisen vahvistumisen prosessia. Aikataulun veny-misen vuoksi päätin jättää labyrintin toteuttamatta.

Geokätkön etsintä oli tarkoitettu enemmän lisäaktiviteetiksi sitä varten, jos jou-toaikaa olisi ollut liikaa. Selvitin jo etukäteen ennen retkeä, että itse Neulanie-men kärjessä pitäisi olla yksi kätkö ja siitä lähin sijaitsisi vähän päälle neljän kilometrin päässä. Geokätköily on harrastus, jossa on tarkoituksena löytää kät-kö annettujen koordinaattien ja vihjeiden perusteella karttaa tai GPS-satelliittipaikannusta hyödyntäen (Geokätköt.fi 2015). Geokätköily jäi kuitenkin toteuttamatta ajan vähyydestä johtuen. Myös muut lisäaktiviteetit, Köysineliö ja Sokea, jäivät pitämättä. Köysineliö- ja Sokea-aktiviteetit ovat erilaisia sokkoteh-täviä. Köysineliössä osallistujat toimivat sokkona ja heidän täytyy muodostaa köydellä neliö irrottamatta otetta köydestä (Telemäki 1998, 89). Sokea-aktiviteetissa osallistujat toimivat pareittain ja tarkoituksena on kulkea tietty matka niin, että toinen on sokea ja toinen ohjaa. Olen ollut osallistujana ja oh-jaajana tässä aktiviteetissa. Metsäympäristö olisi toiminut hyvänä ympäristönä aktiviteetille.

Kysyin ensimmäisellä valmennuskerralla asukkailta heidän toiveitaan retkeä varten ja uiminen nousi vahvasti esille. Neulaniemen retkeilypaikalla on ylei-nen uimaranta ja olin varannut käyttöömme saunan illaksi. Toteutin vesi-elementtiin liittyen Donitsilautta-aktiviteetin, jossa rakensin asukkaiden ja Jon-nan kanssa donitsilautan. Valitsin aktiviteetin siksi, koska donitsilautan raken-taminen vie aikaa, mutta onnistuessaan se voi antaa suurenkin onnistumisen kokemuksen ja epäonnistuessaan se voi antaa osallistujille naureskelun aihet-ta pitkäksi aikaa. Olen rakentanut vuosia sitten donitsilautan itsekin, mutta aion vielä ennen retkeä kokeilla rakentamista uudelleen ollakseni paremmin apuna. Donitsilautan rakentamiseen tarvitsee luonnonmateriaalien lisäksi pressun ja puukon, joista pressun sain tukikodeilta ja puukon toin itse. Otin retkelle mu-kaani ohjeen Nalle Coranderin kirjasta Retkeilijän erätaidot I.

Donitsilautan rakennuksessa tapahtui odottamaani enemmän ryhmätyötä ja keskustelua. Kyseessä oli kuitenkin osittain itselleen eri tasoissa tuntematon ryhmä (kaksi henkilöä asui Koivikon tukikodeilla, yksi asui vuoroin kotona ja vuoroin tukikodeilla ja yksi oli kokonaan eri yksikön asiakaskuntaa). Asukkaat toimivat aluksi ohjeen mukaan, mutta M2 ehdotti hetken pohdittuaan erilaista rakentamisjärjestystä. Hetken keskusteltuamme ja vertailtuamme ehdotusta kirjan ohjeeseen päätimme rakentaa lautan M2:n ehdotuksen mukaan. Lautta säilytti muotonsa, ainoastaan rakennusjärjestys vaihtui tukipilarit-runko-ristikko-köytökset-pressu -järjestyksestä pressu-ristikko-köytökset-runko- järjes-tykseen. Donitsilautan valmistuttua päätimme kokeilla sen toimivuutta saunan puoleisella rantakaistaleella ja sovimme.

Ryhmähengessä tapahtui huomattavan paljon vahvistumista. Donitsilautan rakennus oli mielestäni selkeä malli sosiaalipedagogisesta prosessista. Aktivi-teetissa tapahtui paljon dialogisia keskusteluja, kuten esimerkiksi alun suun-nitteluprosessi, rakennusjärjestyksen muutos ja lautan testaamisen toteuttami-nen. Vuorovaikutustilanteita oli todella paljon ja erilaisia, niin koko ryhmän kuin kahden henkilön välillä. Esimerkiksi lautan ristikkopohjan solmuja teh-dessä neuvoja ja kysymyksiä jaettiin sanallisesti, mutta myös sanatonta viestin-tää tapahtui muun muassa tilan antamisella toiselle. Jokainen osallistui donit-silautan tekoon alusta loppuun saakka. M2 rohkaistui donitsilautan teosta niin, että päätti jäädä yöksi. Hän oli ennen retkeä antanut ymmärtää, että olisi mukana vain iltaan asti.

Ruokailut olivat olennainen osa retken ohjelmaa. Kysyin ennen retkeä Koivi-kon tukikotien asukkailta heidän kokemuksistaan liittyen nuotiolla ja trangialla valmistettaviin ruokiin. Kaikki ilmaisivat kokemuksiensa rajoittuneen makkaran ja maissin paistamiseen nuotiolla. Sain Pohjois-Karjalan ammattiopisto Niittylahdelta käyttöömme kaksi trangiaa ja Sinoli-polttonesteen. Valmistimme trangialla päivällisen, eli perunamuusia ja sieniä, sekä aamupalapuuron. Trangian käyttö oli hyvä aloittaa helpoimmilla ruokalajeilla, jolloin huomio oli helpompi jakaa ruoasta itse trangiaan ja sen käyttäytymiseen ruoan laitossa. Nuotioruo-kailu sijoittui iltapalalle, jolloin teimme pizzaa hiilloksella ja paistoimme makka-raa ja vaahtokarkkeja.

Tarjosin osallistujille toimintaa, josta he oppivat jotain ja toimintaa, joka selkeäs-ti erosi arjen toiminnoista. Keskusteltuani työelämänohjaajani kanssa retken jälkeen voin todeta, että retki ja retken järjestäminen tukivat Koivikon tukikodit Oy:n henkilöstön oppimista metsäympäristön monipuolisemmasta hyödyntämi-sestä aktiviteeteissa. Ennen retkeä ohjaajani kertoi, että heidän yön yli kestävät luontoretkensä ovat sisältäneet pääosin vain makkaranpaistoa, kävelyä ja yö-pymistä laavussa ja teltassa.

13 SEURANTA JA ARVIOINTI

Projektini työelämäohjaajana toimi Miia Kattelus-Uuksulainen, joka työskente-lee sosionomina Koivikon tukikodit Oy:llä. Hän ohjasi minua etänä ja silloin, kun hänellä oli samoja työvuoroja kanssani tukikodeilla. Miia toimi samaan ai-kaan kuraattorina Kiteen kaupungilla ja tämän vuoksi häntä näkyi harvoin Koi-vikon tukikodeilla. Pidimme toisiimme yhteyttä pääosin sähköpostitse, sillä to-tesin itse sen olevan parhain keskustelukanava toistemme välillä. Miia ei työn-sä vuoksi pystynyt aina vastaamaan puhelimeen. Miia ei myöskään lähtenyt itse projektini retkelle kesälomastaan johtuen. Retkelle lähti mukaan yksi Koivi-kon tukikodit Oy:n työntekijöistä, Jonna Kärkäs, seuraamaan tapahtumaa sekä olemaan tarvittaessa avuksi. Hän täytti retken osalta oman palautelomakkeen-sa toiminnastani ja kirjoitti retken jälkeen yhteisen loppupalautteen Miian kanssa.

Palaute (Liite3) on tehty Humanistisen ammattikorkeakoulun ”Harjoittelun oh-jaajan palautelomake”-pohjalle ja sen mukaan harjoitteluni kokonaisarvosana on 5, eli kiitettävä, asteikolla 1-5. Sain arvosanan 5 kohdista 1. Sitoutuneisuus ja työmotivaatio, 4. Ohjeiden noudattaminen, 5. Sopimusten pitäminen ja 6. Toiminnan eettisyys. Sain arvosanan 4 kohdista 2. Oma-aloitteisuus ja 3. Ajan-käytön hallinta. Miia kertoi palautekeskustelussa ajankäytön nousseen pu-heeksi Jonnan kanssa ohjelman aikataulutuksesta. Kerroin hänelle, että mo-net päätökset ohjelman muutoksista tapahtuivat pääni sisällä enkä ollut ehtinyt ja aina edes tajunnut perustella Jonnalle. Sosiaalista taidoista, käytännön tai-doista ja arviointitaidoista sain numeroksi 4 ja Miia perusteli sen sillä, että ne tulevat kehittymään aina ja etenkin työkokemuksen kautta. Suunnittelutaidois-ta sain arvosanaksi 5, sillä Miia oli omien sanojensa mukaan pysynyt sähkö-postiviestieni kautta hyvin perillä projektini etenemisestä.

Keräsin projektini asiakkailta kirjallisen palautteen. Tarkoituksena oli kerätä palaute torstai-iltana ja perjantaina retken jälkeen Koivikolla, mutta torstain ai-kataulun venyttyä palautteen keruu siirtyi perjantaille. Aion pitää palautteen Koivikolla, mutta kuulin vasta perjantaiaamuna, että erillisen yksikön asukas oli vietävä Kiteen keskustaan klo 11 ja 12 välillä. Pyysin palautteen kyseiseltä asukkaalta ensiksi ja muut täyttivät palautteen Koivikolla. Retken ajan kyselin sanallista palautetta aktiviteettien jälkeen. Kaikki palaute oli pääosin positiivista ja monesti sain kiitosta siitä, että aktiviteetit ja ruoantekotavat olivat uusia. Pa-lautteesta huomasi, että Koivikon tukikodit Oy kaipaisi enemmän uusia aktivi-teetti-ideoita toimintaansa. Alla keräämäni kirjallinen palaute:

”Mitä jäi eilisestä päivästä mieleen?

1. Tulimme autolla, joimme kahvit ja sen jälkeen oli tehtävärata. Söimme. Teimme lautan, pystytimme teltat ja kävimme nukkumaan.

2. Matka Neulaniemeen oli pitkä, mutta paikka oli tosi kaunis.

3. Tuuli, ”suunnistus”, pitsat, uinti, sauna, LAUTTA! Ja kaikki edellä maini-tut jutut.

4. Niemen käressä tehtävät oli hyvä vaikka oli vaikea. Syötiin hyvin. Sau-nottiin.

Olisitko halunnut jotain muuta?

1. En.

2. Se sokkohomma ois ollu kiva ja se et ei ois ollu itikoita (mutta niille ei kesällä mahda mitään).

3. Samaa mieltä.

4. Parempi teltta.

Mikä oli päivän seikkailullisin kokemus? Miksi?

1. Teltassa nukkuminen, olen vain kerran aikaisemmin nukkunut teltassa.

2. Donitsilautan teko, sillä oli jännä hilluu siel vedes.

3. Donitsilautan teko, oli minulle ihan uutta kaikki.

Alkupeli (numeroiden etsintä, tehtävät)

1. Vaikea

2. Ihan ok 

3. Vaikeaa, ei meinannut löytyä

4. Vaikea etsiä

Trangiaruoat

1. Olisi voinut olla jotain lihaa

2. Hyvä, en ole ennen syöny raakoi sienii.

3. Ihan ok. Opinpa käyttämään trangiaa.

Donitsilautta

1. Sen tekeminen oli mielenkiintoista

2. PARASTA! Jänskää

3. Lautan tekemisestä tuli hyvä, se kesti pinnalla hyvin

Saunominen/uinti

1. En käynyt

2. Oli kiva uida

3. Kovat löylyt

4. Hyvät löylyt ja totta kai uimassa piti käydä!

Nuotioruoat

1. Vaahtokarkit olivat erittäin hyviä.

2. Pitsa ja vaahtokarkit, nam

3. Samaa mieltä

4. Uutta eli pizza

Teltassa yöpyminen

1. Alussa oli vähän vaikea saada unta, mutta hyvin nukutti sen jälkeen.

2. Kylmä ja suonta veti jalasta, mutta kiva kokemus.

3. Vetoketju rikki. Itikat. Sisään suihkuttelemaan itikkasuitsuketta.

4. Ehkä päivän kivoin juttu, kun saatiin nukuttua kaksin omassa teltassa ”

Käytän itsearvioinnissa Sosiaalinen vahvistamisen käytäntöjä kehittävä projek-ti -opintojaksojen tavoitetta, jonka mukaan osaisin soveltaa sosiaaliseen vah-vistamiseen liittyvää teoreettis-käytännöllistä osaamistani ja hanketyötaitojani toimialojen ja oman ammattialan käytänteiden ja menetelmien kehittämisessä. Omia tavoitteitani olivat sosiaalinen vahvistaminen, yön yli kestävän metsäret-ken järjestäminen Koivikon tukikodit Oy:n asukkaille ja retken, jonka rakennetta Koivikon tukikodit Oy voi jäljentää tulevissa yön yli retkissään, toteuttaminen. Saavutin omista tavoitteistani selkeästi kaksi ensimmäistä, sillä niin yksilö kuin yhteisökin koki sosiaalista vahvistumista aktiviteettien kautta. Asukkaat olivat uudessa ympäristössä kokemassa uusia aktiviteetteja ja toiminta oli ryhmätyö-painotteista. Toiminta painottui selkeästi sosiaalipedagogiseen viitekehykseen, eli mukana oli koko ajan dialogia, ihmisten välistä vuorovaikutusta ja henkilöi-den osallistumista kaikkiin toimintaprosessien vaiheisiin (Danska-Honkala & Poteri 20122, 135).

Viimeisin tavoitteeni, eli retken, jonka rakennetta Koivikon tukikodit Oy voi jäl-jentää tulevissa yön yli retkissään, toteuttaminen, onnistui siltä osin, että toteu-tin retken. Jää nähtäväksi, kuinka hyvin he osaavat hyödyntää antamiani oh-jaus- ja turvallisuussuunnitelmia. Kerroin työelämänohjaajalleni suullisesti ja kirjallisesti suunnitteluprosesseistani ja siitä, mitä retkillä tulisi ottaa huomioon, mutta on hänen vastuullaan, että tieto kulkee vielä eteenpäin muille työnteki-jöille. Heillä oli aina yksi työntekijä vuorossaan, joten oli turha yrittääkään jär-jestää kaikkien yhteistä tapaamista.

Alla on nelikenttäarviointi itsestäni.

Suunnittelutaidot + Itsenäinen työskentelyote, + Kehittämisnäkökulma, +/- Aikataulutus

Sosiaaliset taidot + Kykenen toimimaan yhteistyös-sä ja ottamaan vastuuta, + Käyttäytymiseni on tahdikasta ja joustavaa, - Työtilanteiden hallinta

Tekniset taidot + Toimin suunnitelmallisesti ja joustavasti, - Tekninen laadukkuus, + Toiminta on asiakaskeskeistä ja laatu- ja kustannustietoista

Arviointitaidot + Arvioin työyhteisön menetelmiä ja toimintatapoja monipuolisesti (tarve- ja kehityslähtöisesti) työyh-teisön, sen kohderyhmän ja omasta näkökulmasta ja alan tie-toperustaa hyödyksi käyttäen, + Arvioin erilaisia toimintatapoja ja kokeilin uusia ratkaisuja, +/- Omien toimien ja valintojen analysoiminen sekä arvioiminen jäsennellysti ja täsmällisesti (ti-lannekohtaisuus, pohdinta jäl-keenpäin)

Projektin harjoittelun ja itse projektin aikana huomasin suunnittelukykyjeni ke-hittyneen huomattavasti aiemmista harjoitteluistani. Pohdin valintojani ja vertai-lin vaihtoehtoja paljon keskenään ennen kuin kokosin kokonaisuuksia val-mennuspäiviin ja retkeen. Suunnittelin kaiken pääosin yksin, mutta pyytäes-säni sain välillä apua työntekijöiltä. Pohdin retken tekoa vahvasti kohderyhmän kannalta, sillä heillä näkyi olevan selvä tarve uusista aktiviteeteista. Osa oli toiminut asukkaana jo Koivikon tukikodit Oy:n perustamisesta asti, joten osa Koivikon omista aktiviteeteista oli käyty monet kerrat läpi. Pohdin toimintaa myös itse yrityksen näkökulmasta ja etenkin Green Care -lähtöisesti. Luonto-lähtöisyys on vahva osa Koivikon tukikodit Oy:n toimintaa ja siksi ajattelin ret-ken rakentamista paitsi seikkailukasvatuksellisesti, myös luontoon lähentävällä tavalla. Esimerkkinä luonnossa yöpyminen ja luonnosta löytyvistä tarpeista rakentaminen. Projektissani oli mukana selkeä kehittämisnäkökulma Koivikon tukikodit Oy:n toimintaan, eli toiminnan laajentaminen maatilaympäristöstä metsään. Osaan mielestäni aikatauluttaa asioita, mutta silti kehittämistä on sel-keästi yhä. Toisaalta vaikka retken aikataulutus ei täysin toiminutkaan, osasin soveltaa ja toimia asukkaiden kunnon vaatimalla tavalla: pudotin tarpeen tullen aktiviteetteja pois ja vaihtoehtoisesti venytin jotain aktiviteettia jos selkeää sosi-aalista vahvistumista tapahtui. Tämän olisin voinut huomioida ohjelmassakin ja antaa siihen enemmän väljyyttä. Antaisin arviointitaidoista itselleni arvosa-naksi 5.

Sosiaalisista taidoista antaisin itselleni arvosanaksi 4. Otin paljon vastuuta pro-jektistani, sillä työntekijöitä ei pystynyt sitouttamaan kunnolla heidän vaihtele-vien työvuorojen, lomautusten ja lomien vuoksi. Työntekijät kertoivat, että asuk-kaille ei tulisi jakaa liikaa vastuuta. Jaoin asukkaille tehtäviä enemmän retken aikana, sillä valmennuspäivät olivat enemmän ensikokemusten antamista nuotion sytyttämisestä, telttapaikkojen valinnasta ja niin edelleen. Asukkaita-kaan ei voinut täysin sitouttaa, sillä retken osallistujissa tapahtui paljon muu-toksia ja jaksaminen oli osalla hyvin vaihtelevaa. Ohjaajana toimin rauhallises-ti, mutta Miiakin sanoi, että aikuisten kanssa ohjaustyylini, eli työtilanteet, kai-paisi enemmän pehmeyttä ja luovimista. Ohjaustyylistäni huomasi, että olen ohjannut enemmän nuorempia. Osasin kuitenkin ottaa yksilöt huomioon ja retken aikana juttelin niin ryhmälle kuin yksittäisille henkilöillekin. Pari kertaa otin toisen riitakaksikosta mukaani hakemaan vettä tai hakemaan autosta tar-vikkeita, jos heidän välisensä tilanne alkoi vaikuttaa liian kireältä.

Teknisistä taidoista antaisin arvosanaksi 5. Suunnittelemani toiminta oli hyvin asiakaskeskeistä ja laatu- ja kustannustietoista. Pohdin aktiviteetteja ja ympä-ristöjä asiakkaiden näkökulmasta ja tein valinnat heihin pohjautuen. Pääsin menemään epämukavuusalueelle seikkailukasvatuksellisissa aktiviteeteissa, sillä olen enemmän lajiosaaja esimerkiksi kiipeilyssä ja melonnassa, mutta budjetin vuoksi jouduin hylkäämään lajitaidot. Rakentaminen ja vähillä väli-neillä toimiminen on itselleni epämukavuusaluetta, sillä niistä minulla itselläni on vähiten kokemusta. Opiskelin kuitenkin asioita itsenäisesti ja muun muassa rakensin donitsilautan ennen retkeä yksin. Tahdoin itselläni olevan kokemuk-sia asioista ennen kuin ohjaisin ne asukkaille.

Arviointitaidoiltani koen olevan hyvin pohdiskeleva. Arvioin monesti työyhtei-sön menetelmiä ja toimintatapoja tarve- ja kehityslähtöisesti useasta näkökul-masta. Etenkin oman toimintani rakensin työyhteisön, kohderyhmän ja omien tarpeiden pohjalta ja tutustuin vahvasti kirjallisuuteen ja ohjeisiin aktiviteettei-hin liittyen. Itsenäistä työtä oli yllättävän paljon, etenkin kun kokeilin erilaisia toimintatapoja ja uusia ratkaisuja vertaillen niitä aiempiin päätöksiini. Esimer-kiksi köysitoimintaan minulla oli monia vaihtoehtoja, joita voisin toteuttaa. Niis-tä valitsin Sokkolabyrintin, sillä se sopi parhaiten asukkaiden toimintakyvyille ja maastoon. Analysoin ja arvioin omia toimiani ja valintojani hyvin paljon, mutta kaipaisin itselleni selkeämpää analysointikykyä ohjaustilanteisiin. Sen uskon kehittyvän työkokemuksen myötä. Arvioisin tekniset taitoni numeron 4½ ar-voiseksi. Itsearvioinnista saamani kokonaisarvosana on siis 5.

14 PÄÄTÖSSANAT

Projektin teko Koivikon tukikodit Oy:lle kasvatti minua ammatillisesti. Tutustuin itselleni uudenlaiseen työympäristöön, sillä en ole ennen ollut harjoittelussa saati töissä tukikodeissa. Aiemmat harjoitteluni olen suorittanut avoimissa jär-jestöissä ja paikoissa, joissa ei ole ollut asumista yhtenä muotona. Huomasin, että myös pienessä yhtiössä voi olla toimintaa vaikeuttavia tiedonkulkuongel-mia. Opin paljon ihmisten kohtaamisesta, sillä asukkaat tuntuivat arvostavan, että heille puhui suoraan ja osoitti kiinnostusta heidän elämäänsä kohtaan. Yksi asukkaista oli sanonut työelämänohjaajalleni, että: ”Henna on ensimmäi-nen harjoittelija, jota ei ole tehnyt mieli työntää pois”. Työntekijät antoivat myös plussaa siitä, että yksi asukkaista antoi minun välillä olla arjenohjauksissa hä-nen ohjaajanaan. Hänkään ei kuulemma hyväksynyt harjoittelijoita kovin hel-posti, jos ollenkaan.

Harjoitteluni aikana oli myös hämmentäviä tilanteita, kuten ihastumisia. Sain vasta projektini loppuvaiheessa kuulla erään asukkaan lähetelleen paikoin häiritseviäkin viestejä minusta Koivikon tukikotien kännykkään, joka oli yhtey-denpitoväline asiakkaiden ja työntekijöiden välillä. Mielestäni olisi ollut hyvä, jos asiasta olisi kerrottu minulle heti. Asian olisi voinut käydä läpi vaikka työ-elämänohjaajani kanssa ja hän olisi voinut kertoa minulle, kuinka kyseiset ti-lanteet heillä hoidettiin. Tällaisia neuvoja en siis heiltä saanut ja aikalailla sain päätellä tilanteet itse.

Oppimisen kokemuksia oli paljon. Opin, että rauhallisuudella pärjää hyvin mo-nissa tilanteissa ja jos toista näyttää ärsyttävän, asia on hyvä ottaa hetken poh-diskelun jälkeen kahdestaan puheeksi. Projektin teko oli paitsi opettavaa myös uuvuttavaa. Koska päädyin kantamaan paljon vastuuta työntekijöiden sitoutu-mattomuuden takia, päädyin stressaamaan projektin tekoa hyvin paljon. Seu-raavissa projekteissa pyrin sitouttamaan enemmän henkilöitä vastuisiin.