Henna-Arskan portfolio

Toiseksi näytökseni valitsin pariraportin Sosiaalinen vahvistaminen 1/2 -opintojaksolta. Kirjoitin kyseisen esseen luokkalaiseni arvon herra Jaakko L:n kanssa. Kyseessä on pariraportti, jonka luodaksemme tutustuimme nuorisorikollisuuden korjaavaan näkökulmaan. Aihe on kiinnostanut itseäni jo ammattikouluajoista lähtien ja saatuani mahdollisuuden tutustua siihen tutkivasta näkökulmasta, en voinut vastustaa kiusausta. Katseet tavoittivat toisensa ja päätimme Jaakon kanssa toimia parina. Olisimme voineet korjaavan näkökulman sijasta valita ennaltaehkäisevän näkökulman, mutta itseäni poltteli enemmän korjaava puoli ja Jaakon ei auttanut kuin myöntyä. Tai no ei siinä muistaakseni edes kovaa kädenvääntöä valinnasta ollut!

Saimme raportista mielestäni kattavan kokonaisuuden ja takasimme työn laadukkuuden haastatteluillamme: kävimme haastattelemassa Joensuun yhdyskuntaseuraamuslaitoksen työntekijää ja olimme sähköpostitse yhteydessä Lahden kaupungin lastensuojelun jälkihuoltoon. Tarkastelimme raportissamme niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnankin näkökulmaa korjaavassa työssä. Saimme raportistamme arvosanaksi H4. Perusteluita arvosanaksi olivat muun muassa "Haastattelut nostavat työn laatua ja tuovat teemaan syvyyttä. Asiatietojen kattavuus, käsitteiden käyttö ja oikeellisuus, käytäntöön soveltaminen, aiheen kriittinen arviointi ja kokonaisnäkemys - kaikki hyvää tasoa, osin kiitettävääkin. Jatkoa varten: huolellisuutta lähdemerkintöihin, asetuksiin ja suomen kieleen! Pois turha 'älyllinen kikkailu!'"

Mielestäni yhteisöpedagogilla on mahdollisuuksia toimia nuorisorikollisuuden parissa niin ennaltaehkäisevässä kuin korjaavassa työssä, olkoonkin että yhteisöpedagogeja pidetään enemmän ennaltaehkäisevän työn toimijoina. Rikollisuus ja nuorisorikollisuus ovat vakavia aiheita, joita on usein lähestyttävä moniammatillisella näkökulmalla. Yhteisöpedagogilla on paljon tietoa ja taitoa, joita voisi hyödyntää rikollisten kanssa rikosten teon jatkamisen ennaltaehkäisyssä. Yhteisöpedagogilla on tietoa ja osaamista laista, toimintaympäristöistä ja toimijoista sekä osaamista erilaisista menetelmistä. Esimerkiksi itse olen suorittanut seikkailukasvatuksen ja erityiskasvatuksen orientaatiot yhteisöpedagogin opinnoissani, joten koen pystyväni tarjoamaan adrenaliinihakuisille toisenlaista jännitystä rikosten ja rikkeiden tilalle. Nuorisorikollista kohdellaa usein yksilönä, vaikka välillä on niin, että hän on päätynyt tekemään rikoksia yhteisön paineesta. Näitä yhteisöjä ovat voineet olla esimerkiksi ystävät ja perhe, tai jopa koulumaailma. Voi olla niin, että nuori on tehnyt rikoksia, koska hänen on odotettu tekevän niitä: kynnys on laskenut sitä mukaa, kun hän on törmännyt ennakkoluuloihin itsessään. Nuorisorikollisuus vaikuttaa siis muihinkin asioihin kuin nuoreen rikolliseen itseensä. Se vaikuttaa myös yhteiskuntaan ja yhteiskunnan resurssien jakautumiseen, sillä nuorisorikollisuus on asia, jonka ei vain poliisi, vaan monet muut toimijat kohtaa.

Nuorisorikollisuus ja korjaavan työn näkökulma

Henna A. & Jaakko L.

Sisältö

Johdanto

1 Nuorisorikollisuus

1.1 Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta nuorisorikollisuuden ikeessä

1.1.1 Yhteiskunta

1.1.2 Yhteisö

1.1.3 Yksilö

2 Korjaavan työn näkökulma

2.1 Lahden kaupungin lastensuojelun jälkihuolto

2.2 Joensuun yhdyskuntaseuraamustoimisto

3 Korjaavan työn haasteet ja ongelmat nuorisorikollisuudessa

Lähteet

Johdanto

Tässä raportissa käsittelemme nuorisorikollisuutta korjaavan työn näkökulmasta. Tarkastelemme nuorisorikollisuuden ja korjaavan työn ilmiöitä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta oleellisten toimijoiden näkökulmasta. Olemme pyrkineet kartoittamaan erilaisten lähteiden ja haastattelujen kautta korjaavan työn kenttää, sen haasteita ja mahdollisuuksia.

Nuori voidaan määritellä eri tavoin lain mukaan ja olemme valinneet tulokulmaksemme lastensuojelulain viitekehyksen. Lastensuojelulain mukaan 18 vuotta täyttäneet ovat lapsia ja alle 21-vuotiaat ovat nuoria (Kuula & Marttunen 2009, 1). Valitsimme tämän näkökulman, koska sen avulla saamme yhdenlaisen rajauksen aiheeseen ja kyseinen rajaus edustaa parhaiten yhteisöpedagogin asiakaskuntaa samalla palvellen tämän tehtävänannon tarkoitusta.

1 Nuorisorikollisuus

Ennen kuin lähdemme tarkastelemaan itse nuorisorikollisuutta, on hyvä avata käsite rikos liittyen aiheeseen. Rikoksella tarkoitetaan tekoa tai laiminlyöntiä, johon on laissa säädetty rangaistus (Rikosuhripäivystys). Nuori rikoksentekijä on henkilö, joka on rikoksentekohetkellä täyttänyt vähintään 15 mutta ei 21 vuotta. Täyttäessään 15 nuorella alkaa rikosoikeudellinen vastuu, mutta myös alle 15-vuotiaalla on korvausvelvollisuus aiheuttamastaan vahingosta. Muuten alle 15-vuotiaat eivät saa rikoksestaan rangaistusta, vaikka heille voidaan määrätä ankariakin viranomaistoimia. (Portti vapauteen 2011.) Näin ollen nuorisorikollisuus käsitteenä rajaa ja soveltaa rikos-termin tietylle ikäryhmälle, eli nuorille.

Pohdimme nuorisorikollisuuden näkymistä eri konteksteissa. Virallisin todiste ilmiön olemassaolosta on lakikirja, johon on merkitty esimerkiksi maininta nuorisorangaistuksesta, jota käsittelemme myöhemmin. Ilmiön pystyy myös todentamaan eri toimijoiden kautta, kuten esimerkiksi Rikosseuraamuslaitos, joka täytäntöönpanee nuorisorangaistuksen. Nuorisorikollisuus näkyy myös tilastoissa ja ruohonjuuritasolla joidenkin nuorten arjessa esimerkiksi vahingontekona tai ilkivaltana. Ulkopuolisille nuorisorikollisuus tulee vastaan katukuvassa muun muassa ilkivallan merkkeinä, kuten laittomina graffiteina. Nuorisorikollisuus ilmentyy myös uutisotsikkoina ja populäärikulttuurin heijastumana sekä selviytymistarinoina. Media kuitenkin tarjoaa ilmiöstä vain näkemyksen, joka ei välttämättä täysin vastaa todellisuutta.

Työkenttä nuorisorikollisuuden saralla on moniammatillinen. Rikosoikeusjärjestelmän fokus on tekojen tutkinnassa ja niihin perustuvien seuraamusten määräämisessä. Lastensuojelun toiminnan lähtökohtana on perustua lapsen etuun. Kuula ja Marttunen (2009) kuitenkin toteavat rajan käytännön tasolla ja niiden luonteen häilyväksi eri viranomaistoimien, kuten muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, nuorisotyön ja poliisin välillä. Viranomaistoimet tarjoavat moniammatillisuuteen perustuvaa palvelua ja näiden toimien yhteistyön aikeet vaikuttavat hallitsevasti oikeusviranomaisten toimiin. (Kuula & Marttunen 2009, 1).

Alla oleva kuva havainnollistaa nuorten osuutta poliisin tilastoimassa rikollisuudessa. Kuvasta havaitaan nuorten osuuden olevan suhteellisen pieni, etenkin mitä nuorempaa ikäluokkaa katsotaan. Suhde eri ikäryhmien välillä on pysynyt hyvinkin tasaisena tehtyjen rikosten osalta. Tämä ei kuitenkaan osoita sitä, onko rikosten määrä kasvanut vai vähentynyt, sillä taulukossa nähdään vain prosentit eikä yksilöiden määriä.

- Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2014, 208.

Seuraavassa taulukossa voimme nähdä alle 18-vuotiaiden määrän eri rikoslajeissa tekijöinä ja epäiltyinä. Tutkimuksen laatijatkin toteavat yleisimpien nuorten rikosten liittyvän alkoholiin, ikärajoihin ja vapaa-ajanviettoon (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2014, 208-290).

- Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2014, 209

1.1 Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta nuorisorikollisuuden ikeessä

Tarkoitamme yksilöillä niitä aktiivisia osapuolia, joita nuorisorikollisuus ja rikos konkreettisimmin koskettavat ja puhuttelevat. Näitä yksilöitä ovat rikoksentekijä, rikoksen uhri sekä ilmiöön erikoistuneet viranomaiset, kuten poliisi ja sosiaalityöntekijä. Rajat yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan välillä ovat kuitenkin häilyvät ja voivat limittyä keskenään, sillä esimerkiksi viranomaiset voidaan luokitella myös yhteiskunnan edustajiksi tai moniammatillisessa yhteistyössä olevat viranomaiset voidaan sanella omaksi yhteisöksi. Kyse on siis siitä, kuinka asiaa tulkitaan ja kuinka me asian tulkitsemme.

1.1.1 Yhteiskunta

Nuorisorikollisuus on yhteiskunnan tasolla usein abstrakti käsite, joka näkyy muun muassa tilastoina, poliittisina keskusteluina ja päätöksinä sekä median välittämänä kuvana. Yhteiskunnan taso on näin ollen kauimpana konkreettisesta tapahtumasta ja asianomaisista. Julkiset päätökset palautuvat kuitenkin takaisin konkretian tasolle voimaan astuvien lakien tai niiden muutosten kautta. Yhteiskunta on kuitenkin rakentanut viralliset raamit siihen, mitä nuorisorikollisuus tarkoittaa ja kuinka nuorisorikollisia tulee kohdata viranomaistoimin. Yhteiskunta ja yhteisö sanelevat sen, miten nuorisorikollisiin yksilöinä suhtaudutaan ja millainen on heidän asemansa esimerkiksi työ- ja asuntomarkkinoilla. Esimerkiksi Kauralan ja Marttilan Kriminaalihuollon tukisäätiölle laatima selvitys osoittaa, että rangaistuksesta vapautuvilla on monia vaikeuksia, kuten aiemmat vuokravelat ja häiriöhäädöt, jotka vaikeuttavat asunnon saamista monissa kunnissa (Kaurala & Kylämarttila 2010, 46). Muun muassa näillä seikoilla on keskeinen vaikutus asianomaisen mahdollisuuksiin ja asenteeseen niin yhteisöä, yhteiskuntaa, kuin itseäkin kohtaan. Tämä osoittaa, että rikollisuus ja tähän sisältyen nuorisorikollisuus, on uhka yhteiskunnan hyvinvoinnille osoittamalla tietyn ihmisryhmän sisällä olevan pahoinvointia.

Yhteiskuntatasolla nuorisorikollisuus näyttäytyy myös Suomen hyvinvointivaltio-imagon rikkojana ja ehkä jopa julkisen häpeän aiheena, koska nuorisorikollisuus vaikuttaa ainakin meidän silmiimme vaietulta aiheelta. Aivan kuin nuorisorikolliset integroitaisiin yhteiskuntaan vähin äänin, mutta toisaalta tällaisella toiminnalla voidaan ehkäistä yksilön leimautuminen muiden joukossa. Ilmiönä häpeä rikollisuudesta koskettaa kaikkia tasoja enemmän kuin mahdollinen ylpeys, jota useimmiten yksilö ja jopa yhteisö voivat tuntea. Tällä tarkoitamme yksilöä ja yhteisöä, jotka ovat kasvaneet rikolliseen elämäntapaan.

1.1.2 Yhteisö

Nuorisorikollisuus koskettaa useita yhteisöjä. Esimerkiksi jo rikollisella itsellään voi olla taustalla kaveripiiri, perhe, koulu ja/tai harrastukset, jotka ovat jokainen oma yhteisönsä. Myös viranomaistoimijoita voi tulla eri yhteisöistä nuorisorikollisuuden ja rikollisen piiriin. Näitä viranomaisia voivat olla esimerkiksi sosiaalityöntekijä, poliisi, sairaanhoitaja tai oikeusavustaja. Kukin lähestyy rikostyötä omista lähtökohdistaan eli ammateistaan ja tutkinnoistaan, eli jokaisella on oma tapansa toteuttaa työtään nuorisorikollisen kanssa. Koska nuorisorikollisuuteen liittyviä yhteisöjä on paljon, olemme päättäneet rajata yhteisö-ajatuksen nuorisorikollisen lähipiireihin ja yhteisöihin, jotka häneen vaikuttavat ja joihin hän vaikuttaa.

Vertailemme kahta, kuvitteellista skenaariota yhteisöistä: niin sanotusti myönteisellä ja kielteisellä tavalla vaikuttavat yhteisöt. Korostamme ääripäitä, jotta eroavaisuudet tulisivat selkeämmin ilmin. Tässä arvioimme yhteisöinä perheitä, kaveripiirejä, kouluja ja harrastuspiirejä, ja niiden vuorovaikutusta nuorisorikollisen kanssa. Ensimmäisenä esimerkkinä nuori, joka tulee niin sanotusti hyvistä lähtökohdista, eli perheestä, jossa vanhemmilla on hyvä tulotaso, korkea koulutus, varmat työpaikat ja hyvä henkinen tasapaino sekä vakaa avioliitto. Nuori on sosiaalinen henkilö, jolla on hyviä kavereita, jotka ovat kaukana rikollisesta elämäntavasta ja tukevat toisiaan ja nuorta. Hän saa koulusta hyviä arvosanoja ja opettajilta kannustusta ja tukea, sekä käy säännöllisesti mielekkäissä harrastuksissa. Toisena esimerkkinä nuori, joka tulee niin sanotusti huonoista lähtökohdista, eli perheestä, jossa vanhemmat ovat työttömiä, vailla korkeampaa koulutusta ja luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Vanhempien avioliitto rakoilee ja päihteidenkäyttö on jokapäiväistä. Nuori ei ole sosiaalinen, mutta hänellä on kavereita, jotka ovat samoista lähtökohdista kuin hän itse, eivätkä ole kovin kiinnostuneita säännöistä ja laista. Nuori ja hänen kaverinsa viettävät aikaa yhdessä, mutta he eivät osallistu eikä heille ole tarjottu ohjattua harrastustoimintaa.

Mielestämme rikoksen tapahtumisen jälkeinen vaikutus näkyy selvimmin ensimmäisen esimerkin yhteisöissä. Näiden yhteisöjen niin sanottu hyvä imago joutuu koetukselle ja luultavasti yhteisöillä on kova halu korjata asia pois ennen kuin useampi sortuu samaan. Toisen esimerkin kohdalla yhteisöt voivat jopa sortua negatiivisemman kuvan maalaamiseen nuoresta, esimerkiksi koulusta saatetaan herkemmin todeta, että kyseinen tapahtuma on ollut jo pitkään odotettavissa. Tämä osoittaa yhteisön käyttäytyvän jopa tuomitsevasti ja yhteisö saattaa langettaa jonkinlaisen rangaistuksen tai jälkitoimenpiteen olettaessaan rikosten teon jatkuvan. Ensimmäisen esimerkin kohdalla koulusta voidaan vastavuoroisesti huomauttaa yllättävästä käytöksestä tai jopa vähätellä asiaa erilaisin selityksin. Rikoskierteen alkamista ei ehkä edes ajatella, joten jälkitoimenpiteitä ei toteuteta muuten kuin lain määräämänä. Tämä voi johtua siitä, että yhteisö on turtunut yleiseen pahoinvointiin, jolloin toisen esimerkin nuoren rikos ei ole kovin hätkähdyttävä verrattuna ensimmäisen nuoren samanlaiseen tekoon.

Nuorisorikollisuus uhkaa yhteisön hyvinvointia sillä, että sen olemassaolo todistaa pahoinvoinnin olemassaolon ja antaa mallia etenkin nuorille purkaa omaa oloaan. Suhtautuminen nuoriin tasa-arvoisina henkilöinä voi helposti osoittautua näennäiseksi, sillä rikoksen teko ymmärretään ja jopa hyväksytään helpommin heiltä, joilla on jo valmiiksi yksi tai useampi rikkinäinen yhteisö ympärillään. Yhteisön kannalta ideaalitilanne nuorisorikollisuuden osalta olisi se, että yhteisöäkin tuettaisiin kokonaisuutena pelkän yksilön sijaan. Esimerkiksi yhteisöä voisi tuoda enemmän tietoiseksi siitä, että kuinka se voi vaikuttaa nuoreen positiivisesti ja kuinka negatiivisesti. Aina ei tarvitse olla suoria sääntöjä, vaan ehkä enemmänkin käyttäytymismalleja ja epäsuoraa toimintaa. Nuorta ei myöskään pitäisi määrittää yhteisön kautta, koska nuoren kanssa työskentelevä saattaa yhteisön perusteella päättää valmiiksi nuoren mahdollisuudet kehittyä parempaan suuntaan. Humanistiseen ihmiskäsitykseen kuuluu usko ihmisen mahdollisuuksiin kasvaa ja kehittyä, sekä ihmisen määrittelyn ja toiminnan selittämisen sijaan tärkeämpänä pidetään ihmisen ymmärtämistä (VirtuaaliAMK 2006).

1.1.3 Yksilö

Vuonna 2010 julkaistussa Suomen kuvalehden artikkelissa on pohdittu sitä, kuinka nuoresta tulee rikollinen. Artikkeli luettelee nuorisorikollisuuden ennusmerkeiksi rikkinäisen perhetaustan, käytösongelmat ja hyperaktiivisuuden. Jokainen näistä tekijöistä lisää todennäköisyyttä syyllistyä rikokseen jossain vaiheessa nuoruutta. Usein mitä enemmän tekijällä on ollut lapsuusiän ongelmia, sitä enemmän hänellä on rikosmerkintöjä. Lapsuusiän ongelmilla on siis suora korrelaatio rikosmerkintöjen määrään. Nämä tiedot perustuvat tutkimukseen, joka on toteutettu kahdessa vaiheessa miespuolisille henkilöille: ensin heidän ollessaan 8-vuotiaita ja seuraavan kerran poikien ollessa 18-vuotiaita. Tutkimuksessa saatiin selville, että tietyllä rikollisuuden muodolla on usein yhteys tiettyyn hyvinvoinnoin ongelmaan, kuten esimerkiksi omaisuusrikosten tekijöiden vanhemmilla havaittiin olevan alhainen koulutustaso. (Suomen kuvalehti 2010.) Mielestämme ei ole kovin yllättävää, että niin sanotuilla paheksuttavilla piirteillä elämässä on keskenään yhteys toisiinsa ja että ne saattavat välillä ennustaa toisiaan.

Nuorisorikollisuus eli rikosten teko voi olla nuorelle jännityksen hakua, selviytymiskeino, hätähuuto, kapinointia, näyttämisen tai kokeilun halua, tai jotain muuta. Yksilötyö nuorisorikollisuudessa on haastavaa, koska jokainen on erilainen ja toimii eri tavalla sekä suhtautuu rikoksiin omalla tavallaan niin työntekijä- kuin asiakas-näkökulmista. Nuoreen yksilönä nuorisorikollisuus voi vaikuttaa moniin hyvinvoinnin osa-alueisiin, kuten henkiseen, fyysiseen ja sosiaalisen terveyteen. Kaikki ensirikokset eivät vaikuta niin vahvasti kuin rikosten teon kroonistuminen, sillä nuorella voi yhä olla halu pysyä yleisesti hyväksyttävänä. Usealle nuorelle rikoksen teko jää yhteen kertaan kokeilunhalun takia. Todennäköisyys rikosten toistuvuuteen nuorilla rikoksentekijöillä on pienempi sitä mukaa mitä useamman rikoksen nuori tekee. Tämän voi havaita alla olevasta kaaviosta, etenkin jos vertaa yhden tai kahden rikoksen tehneitä ja yli viiden rikoksen tehneitä. Kyseinen kaavio on Henrik Eloheimon väitöskirjasta liittyen nuorisorikollisuuteen.

- Eloheimo 2010, 47 http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59505/AnnalesC299Elonheimo.pdf

Rikosten toistuessa nuoren omatunto voi hiipua rikoksen teon vääryyttä kohtaan. Samassa yhteydessä voisi olettaa, että luottamus, osallisuuden tunne sekä oma vastuunkanto yhteiskuntaa kohtaan heikkenee, koska nuori voi alkaa oikeuttamaan omia rikoksiaan ja hän ei välttämättä ymmärrä, miksi yhteiskunta ei voisi ajatella samoin. Yhteiskunta voi olla kasvoton syntipukki nuorelle hänen ongelmistaan, vaikka tämä saattaisikin olla ajatteluna virheellistä. Nuori ei ehkä ymmärrä yhteiskunnan rakenteita ja sääntöjä, jolloin epävarmuus yhteiskunnassa toimimisesta voi kannustaa nuorta omiin sääntöihin. Tässä tilanteessa yhteiskunnan vihollisen roolin sisäistäminen saattaa käydä melko luontevastikin.

Ihannetilanne nuoren rikoksentekijän kannalta olisi moniammatillinen tuki sekä selkeä kuva yhteiskunnasta ja siinä toimimisesta. Nuori saisi tukea sitä halutessaan ja tarvitessaan eikä hänestä tulisi syrjäytynyt. Yhteiskunta ja sen alla olevat toimijat voisivat aidosti nauttia nuorenkin luottamusta. Tämä tukisi hyvinvointivaltion jatkuvuutta. Yhteiskunta käyttäisi voimavarojaan vähempiosaisten tukemiseen ja huomioimiseen, joten esimerkiksi aiemmin mainittuihin vankeudesta vapautuvien ongelmiin puututtaisiin ja niihin tehtäisiin ratkaisuja. Näin nuorella rikoksentekijällä olisi suurempi mahdollisuus integroitua osalliseksi yhteiskuntaan.

2 Korjaavan työn näkökulma

Korjaavassa toiminnassa poistetaan aktiivisesti havaittuja ongelmia ja vaaratekijöitä. Henkilövahingon tai aineellisen vahingon tapahtuessa korjaavaa toimintaa tarvitaan välittömästi. Korjaavalla työllä pyritään myös puuttumaan tapahtumaan, joka on aiheuttanut häiriötä työssä tai opiskeluissa. Korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytään, kun havaitaan puutteita, ongelmia ja uudistustarpeita olosuhteissa tai tiloissa. (Opetushallitus 2012.) Korjaavalla työllä nuorisorikollisuuden kontekstissa on kaksi päätehtävää: rikoksen jälkeinen korjaava työ sekä rikoskierteen jatkumisen ennaltaehkäisy. Olemme havainneet korjaavan työn ja etenkin nuorisotyön käyttäytyvän trendien, kuten esimerkiksi rasismin, jengitoiminnan ja päihteidenkäytön, mukaan ja seuraavan niitä.

Olemme tutustuneet eräisiin nuorisorikollisuuden korjaavan työn toimijoihin. Näitä toimijoita ovat Rikosseuraamuslaitos ja lastensuojelu. Kävimme haastattelemassa Rikosseuraamuslaitoksen Joensuun yhdyskuntaseuraamustoimiston apulaisjohtaja Markku Rautiaista ja teimme sähköpostihaastattelun Lahden kaupungin lastensuojelun jälkihuollon sosiaalityöntekijä Tuula Pajulalle. Haastatteluissa käsittelimme nuorisorikollisia ja heihin kohdistuvaa korjaavaa työtä heidän työnsä näkökulmasta.

2.1 Lahden kaupungin lastensuojelun jälkihuolto

Otimme yhteyttä Tuula Pajulaan ja esitimme hänelle kysymyksiä jälkihuollosta ja kuinka sitä toteutetaan vankilasta vapautuneiden nuorten kohdalla. Tuula otti asian esiin Lahden lastensuojelun jälkihuoltotiimissä, joka kokoontuu viikottain. Kävi ilmi, että vankilasta vapautuneen jälkihuolto ei poikkea paljoa muiden nuorten jälkihuollosta. Tuula kertoi, että jälkihuolto muodostetaan jokaiselle nuorelle tämän tarpeiden mukaisesti. Työskentelyssä keskitytään nuoren elämäntilanteessa oleviin tärkeisiin asioihin ja nuoren elämään rakennetaan merkityksellistä sisältöä rikollisen toiminnan välttämiseksi. Lastensuojelu tekee yhteistyötä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa vankilasta vapautuneiden nuorten kohdalla.

Jälkihuollon toteutumisen haasteita nuorisorikollisen kohdalla ovat usein nuoren muutkin elämänhallinnan ongelmat, runsas päihteiden käyttö ja niin edelleen. Nuoren rikollinen toiminta voi jatkua ja näin vankilajaksot muuttuvat toistuviksi. On kuitenkin muistettava, että nuoret saavat ennemmin ehdollisen vankeusrangaistuksen kuin vankilatuomion. Ehdolliseen vankeusrangaistukseen kuuluu valvontakäynnit Rikosseuraamuslaitoksella. Tuula mainitsi myös huomion siitä, että kaikki nuorisorikolliset eivät ole jälkihuollon asiakkaita eivätkä jälkihuollon asiakkaista kaikki ole nuorisorikollisia.

Lastensuojelun viranomaisen arvioidessa nuoren huostaanoton tarvetta hänellä on oikeus pyytää poliisilta tietoja nuoresta. Jälkihuoltotiimin mukaan tietojen pyyntö perustuu lakiin (Lastensuojelulaki 27§, Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 16§, 17§ ja 20§) ja näin poliiseilla on velvollisuus vastata lastensuojelun tietopyyntöihin. Poliisit ovat velvollisia tekemään lastensuojeluviranomaiselle ilmoituksen alaikäisen tekemistä rikoksista. Tiimin mukaan tällaisia ilmoituksia tulee paljon muun muassa päihteistä ja näpistelyistä.

2.2 Joensuun yhdyskuntaseuraamustoimisto

Haastatellessamme Markku Rautiaista Joensuun yhdyskuntaseuraamustoimistolta kyselimme häneltä hänen koulutustaustastaan ja siitä, kuinka Rikosseuraamuslaitos toimii nuorten kohdalla. Markku on yhdyskuntaseuraamustoimiston apulaisjohtaja ja hän on koulutustaustaltaan hallintotieteiden kandidaatti sekä yhdyskuntatieteiden maisteri. Markku on työskennellyt Rikosseuraamuslaitoksessa noin 14 vuotta ja työkokemusta hänellä on kuntoutusmaailmasta. Markku on myös Nuorisoasuntoyhdistyksen puheenjohtaja.

Rikosseuraamuslaitos on oikeusministeriön alaisuudessa toimiva viranomainen, jolle kuuluu vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpano, ja jonka toiminta on säädetty laissa. Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteita on uusintarikollisuuden ehkäiseminen ja yhteiskunnan turvallisuuden lisääminen. (Rikosseuraamuslaitos 2014.) Markun mukaan Rikosseuraamuksen toiminta pyrkii siirtymään suljetusta laitostäytäntöönpanosta avoimempaan suuntaan kohti vapautumista. Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön määrä on 2800 ja sukupuolijakauma on kohtalaisen tasainen: 57% on miehiä ja loput naisia (Rikosseuraamuslaitos 20142).

Rikosseuraamuslaitoksen korjaavan työn muodoista keskitymme käsittelemään nuorisorangaistusta, yhdyskuntapalvelua sekä valvontarangaistusta. Nuorisorangaistus on suunnattu 15-17-vuotiaille rikokseen syyllistyneille, joille sakko katsotaan liian pieneksi ja vankeus liian ankaraksi rangaistusmuodoksi. Se on kestoltaan neljästä kahteentoista kuukautta. Tämän ajanjakson aikana perehdytään nuoren elämänhallinnan haasteisiin ja käydään niitä läpi eri metodein kuten esimerkiksi motivoivien keskustelujen, sosiaalisten taitojen kehittämisen, suuttumuksen hallinnan sekä yhteiskuntatietoisuuden lisäämisen kautta. Nuorisorangaistuksen toteutumiseksi laaditaan toimeenpanosuunnitelma Rikosseuraamuslaitoksen, nuoren, nuoren huoltajan ja sosiaaliviranomaisen välillä. Toimeenpanosuunnitelma laaditaan edellä mainittujen viranomaisten laatimien aineistojen pohjalta. (Rikosseuraamuslaitos 2014.)

Nuorisorangaistuksessa on keskeistä valvontatapaamiset nuoren ja Rikosseuraamuslaitoksen viranomaisen välillä. Valvontatapaamisilla pyritään motivoimaan nuorta muutokseen ja antamaan hänelle tukea ja ohjausta. On tärkeää, että nuoren rangaistus suoritetaan ehtojen mukaisesti. Nuorelta edellytetään täsmällisyyttä sekä päihteettömyyttä rangaistuksen aikana. Mikäli nuori rikkoo toimeenpanosuunnitelman ehtoja tai määräyksiä, hänelle annetaan kirjallinen varoitus ja jos laiminlyönnit jatkuvat, Rikosseuraamuslaitos vie nuorisorangaistuksen nuoren rangaistusmuotona tuomioistuimen uudelleenarvioitavaksi. (Rikosseuraamuslaitos 2014.) Haastattelussa kävi ilmi, että nuorisorangaistus on rangaistusmuotona hyvin marginaalinen. Vuonna 2013 pantiin valtakunnallisesti täytäntöön vain kuusi nuorisorangaista. Markku itsekin toteaa, että nuorisorangaistuksen vähäisen toteutuksen vuoksi hänkään ei muista kaikkea kyseisestä rangaistusmuodosta. Kymmenen vuotta aiemmin täytäntöönpantiin 52 kappaletta, mistä se on tasaisesti laskenut vuosien saatossa. Syyksi voidaan olettaa vaihtoehtoisten ratkaisujen, hankkeiden ja projektien, kuten esimerkiksi valvontarangaistuksen ja Ankkuri-mallin, mukaantuloa.

Nuorisorangaistuksen haittapuoliksi on ilmaistu muun muassa se, että nuorisorangaistuksen keskeytyessä se muunnetaan usein ehdottomaksi vankeudeksi, mikä kertoo nuoren vankilakierteen ehkäisyn ja katkaisun epäonnistuneen. Itse prosessina nuorisorangaistus voidaan kokea eri osapuolten taholta hyvin vaativana tehtävien, keskustelujen ja kontrollin pitämisen takia. (Turun Sanomat 2008.) Markku kertoi meille yhdyskuntapalvelusta ja esitti sen tuottoisampana vaihtoehtona, koska se on muun muassa kustannuksiltaan raskaita toimenpiteitä runsaasti edullisempi. Päivä vankilassa maksaa keskimäärin 200-250 euroa kun taas yhdyskuntapalvelu maksaa päivältä 10-20 euroa. Yhdyskuntapalvelua suorittavat henkilöt ovat myös keskimäärin terveempiä kuin vankilassa olevat.

Yhdyskuntapalvelu ja nuorisorangaistus muistuttavat toisiaan, koska molempia yhdistää toimeenpanosuunnitelma, keskustelut sekä monet säännöt kuten päihteettömyys. Yhdyskuntapalveluun kuuluu merkittävänä osana työnteko esimerkiksi kunnassa, yhdistyksessä, urheiluseurassa tai seurakunnassa (Rikosseuraamuslaitos 2014). Tällä pyritään tarjoamaan kokemus muutoksen mahdollisuudesta. Yhteiskunta tulee siis rikollista vastaan tarjoten hänelle vaihtoehdon osallistumiseen ja omien työmahdollisuuksien turvaamiseen (Rikosseuraamuslaitos 2009).

Rikosseuraamuslaitoksen mukaan yksi iso vankila Suomessa korvautuu yhdyskuntapalvelulla. Tuomittu onnistutaan kiinnittämään osaksi yhteiskuntaa ainakin hänen yhdyskuntapalvelunsa ajaksi. Muutosmahdollisuus voi avautua tuomitulle kahdella tasolla yhdyskuntapalvelussa, mahdollisuudella muutostyöskentelyyn sekä yksilölliseen elämäntilanteen tarkasteluun. Näihin muutosmahdollisuuksiin vaikuttavat työympäristön tehtävät ja kommunikointi. Molempien tasojen onnistumiseksi tarvitaan ammattitaitoista kriminaalihuollon ja sosiaalityön viranomaistyötä. On tärkeää pohtia realistisuutta yhdyskuntapalveluissa. Onko vallitseva linjaus rikollisten mahdollisuuksia kohtaan liian hyväuskoinen ja kunnianhimoinen? Ovatko tavoitteet kiinnittää rikoksia tehneitä pysyvästi verkostoihin realistisia? (Rikosseuraamuslaitos 2009.) Nuorten rikollisten kohdalla tällainen kritiikki voi vaikuttaa ratkaisevasti, koska jos heidän kohdallaan ajateltaisiin samalla tavalla, menetettäisiin toivo heidän integroitumisestaan osaksi yhteiskuntaa ja mahdollisiin koulutus- ja työpaikkoihin. Tämä olisi suuri inhimillinen sekä taloudellinen tappio.

3 Korjaavan työn haasteet ja ongelmat nuorisorikollisuudessa

Nuorisorikollisuuden oikeaa määrää ei tiedetä, sillä vaikka esimerkiksi poliisilta saisi tiedot rikosten ja rikosten tekijöiden määrästä, on olemassa myös piilorikollisuutta jonka määrää voidaan vain arvioida. Piilorikollisuuden kehitystä on vaikeampi ennustaa, sillä se koostuu rikoksista jotka eivät kantaudu poliisin tietoon. Tämän asian takia tutkimustietoa kohtaan on osattava olla kriittinen, sillä sen on mahdotonta kertoa koko totuutta. Haasteena on myös vastaaminen rikosten uusiin muotoihin. Perinteisen omaisuusrikollisuuden väheneminen ei välttämättä tarkoita, että nuorten rikollisuus olisi vähentynyt, sillä esimerkiksi piratismi on korvannut osaltaan aiemmat levykauppojen ryöstämiset. (Kivivuori & Honkatukia 2006, 353.) Viranomaisten on hyvä pysyä ajan hermoilla, sillä esimerkiksi uuden tietotekniikan valjastuminen rikolliseen käyttöön edellyttää myös heitä vastaamaan tähän ilmiöön.

Harvoin mainittu haaste on rikollisuuden tarkastelu myös nuorten eikä vain yhteiskunnan silmin. Honkatukia, Nyqvist ja Pösö ovat erotelleet nuorisorikollisuudesta käsitteet nuoriso-ongelmat ja nuorten ongelmat. Nuoriso-ongelmilla viitataan aikuisyhteiskunnan määrittelemiin ongelmiin ja nuorten ongelmilla tarkoitetaan nuorten itsensä kokemia ongelmia. Nuoriso-ongelmia määriteltäessä lähtökohtana on usein vakavuus ja haitallisuus nuoren kehityksessä ja taipumus liioitella heidän tekemistään rikoksista. Rikoksia tarkastellessa unohtuu usein yksilön oma käyttäytyminen, jolla on oma motivaationsa ja seurauksensa. Määritellyt nuoriso-ongelmat heijastuvat nuorten omaan käyttäytymiseen, joka johtaa omiin kokemuksiin ja merkityksiin tapahtuneesta. (Honkatukia, Nyqvist & Pösö 2006, 212-213.)

Konkreettisia haasteita korjaavassa työssä nuorisorikollisuuden saralla ovat muun muassa asunnottomuuden, velkojen, päihdeongelmien ja rikolliskierteen katkaisu ja korjaaminen. Esimerkiksi Markku Rautiainen on kertonut julkaisussaan, että asunnottomuuden riskitekijöitä ovat muun muassa laitoksissa, kuten nuorisokodissa, psykiatrisessa sairaalassa ja vankilassa, eläminen, opiskelujen keskeytyminen, sosiaaliset vaikeudet, velkaantuminen, työttömyys sekä käytöshäiriöt. (Rautiainen 2011, 99.) Syitä on siis monia ja etenkin useilla vankilassa olleilla on vaikea löytää uutta asuntoa itselleen edellä mainituista syistä. Asunnottomuuden mukana muut ongelmat monesti kasvavat ja pitkittyvät (Rautiainen 2011, 99)., joten viranomaisen on entistä haastavampaa antaa apua, koska on niin monta ongelmaa, jotka kaipaavat huomiota. Tämän kannalta sosiaalinen vahvistaminen on hyvä työkalu, sillä toimintana se pyrkii siihen, että jokainen on kykenee toimimaan osana yhteiskuntaa.

Rikolliskierteen katkaisu ja nuoren integrointi takaisin yhteiskuntaan ovat keskeisimpiä tavoitteita sekä haasteita nuorisorikollisuuden korjaavassa työssä. Esimerkiksi ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta on todettu hyväksi keinoksi valvojien näkökulmasta, sillä nuorten saama tuki ja kontrolli pyrkii saamaan nuoren reflektoimaan omia tekojaan ja elämäänsä. Valvontaa myös pidetään eristämistä, kuten vankilaa, parempana vaihtoehtona, sillä nuorella on parempi mahdollisuus ja paremmat puitteet muuttua ja korjata tapojaan. (Malkavaara & Tynkky 2007, 47.) Nuoren tehdessä rikoksen, hän ei välttämättä pelkää seuraamuksia vaan on sitoutunut elämään vain nykyhetkeen, eli seuraamuksiin suhtaudutaan välinpitämättömästi ja tulevaisuutta ei ajatella pitkällä aikajänteellä. Rikosten teko voi olla nuoren elämäntyyli eikä tietoinen valinta. (Kankilampi 2008, 38.) Tällaisen nuoren herättäminen todellisuuteen seuraamuksista ja niiden vaikutuksista voi olla haastavaa, mutta onnistuessaan hyvin pysäyttävää. Onkin tärkeää kertoa nuorelle siitä, kuinka esimerkiksi sakot ja niiden laiminlyöminen voivat johtaa velkaantumiseen ja maksuhäiriömerkintään, joka taas voi vaikeuttaa esimerkiksi lainojen ja asunnon saamista. On hyvä konkretisoida asiat ymmärrettäviksi ja todentuntuisiksi.

Lähteet

Eloheimo, Henrik 2010. Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu. Viitattu 31.10.2014 http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59505/AnnalesC299Elonheimo.pdf

Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne 2006. Nuorten rikollisuuden ja sen kontrollin kehityssuuntia. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) Nuorisorikollisuus. Määrä, syyt ja kontrolli. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Honkatukia, Päivi, Nyqvist, Leo & Pösö, Tarja 2006. Rikokset nuorten “juttuina”- Narratiivisen lähestymistavan mahdollisuuksia. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) Nuorisorikollisuus. Määrä, syyt ja kontrolli. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Kaurala, Marjatta & Kylämarttila, Veikko 2010. Rangaistuksesta vapautuvan kuntoutujan asema. Helsinki: Kopio Niini Oy.

Kuula, Tarja & Marttunen, Matti 2009. Laitoksessa rikosten vuoksi. Selvitys alaikäisenä vastentahtoisesti huostaan otetuista. 1. painos. Helsinki: Hakapaino Oy.

Malkavaara, Anne & Tynkky, Karoliina 2007. Valvovat silmät. Tutkimus ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonnasta valvojien näkökulmasta. Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2014. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 266. Rikollisuustilanne 2013. Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Helsinki: Tammerprint Oy.

Opetushallitus 2012. Opetustoimen turvallisuusopas. Viitattu 4.11.2014. http://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas/turvallisuuden_osa-alueita/tyoturvallisuus/ennakoiva_ja_korjaava_toiminta

Rautiainen, Markku 2011. Nuorten asumisen sisältöpalvelut sosiaalisena vahvistamisena ja psykososiaalisena työnä. Teoksessa Lunbom, Pia & Herranen Jatta (toim.) Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Sarja C. Oppimateriaaleja 26, 2011.

Rikosseuraamuslaitos 2009. Vapaus - suuri vankila, Yhdyskuntapalvelu rangaistuksena. Viitattu 7.11.2014.

http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteetjauutiset/2009/08/vapaus8211suurivankilayhdyskuntapalvelurangaistuksena.html

Rikosseuraamuslaitos 2014. Rikosseuraamuslaitos. Viitattu 4.11.2014. http://rikosseuraamus.fi/fi/

Rikosseuraamuslaitos 20142. Rise - ulkoinen esittely 2014.

Rikosuhripäivystys. Viitattu 22.10.2014. http://nuoret.riku.fi/tietoa-nuorelle-rikoksen-uhrille/mika-on-rikos/

Uusilehto, Jenni 2010. Miten nuoresta tulee rikollinen? Nämä tekijät ennustavat. Suomen kuvalehti. Viitattu 7.11.2014.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/miten-nuoresta-tulee-rikollinen-nama-tekijat-ennustavat/